Tulolähde-erottelu TVL- ja EVL-tulolähteeseen ja sen merkitys osakeyhtiön sukupolvenvaihdoksen verotukseen
Niuro, Nanne (2017-01-18)
Tulolähde-erottelu TVL- ja EVL-tulolähteeseen ja sen merkitys osakeyhtiön sukupolvenvaihdoksen verotukseen
Niuro, Nanne
(18.01.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Perintö- ja lahjaverolain 55 § säätelee vastikkeettoman sukupolvenvaihdoksen verohuojennuksesta, joka sen soveltuessa kohdistetaan perintö- ja lahjaveron määrään. Säännöksen soveltuessa, voidaan perintöä- ja lahjavero jättää joko kokonaan tai osittain maksuunpanematta. Säännöksen tulkinnassa aiheuttaa ongelmia mm. se, mitä säännöksen tarkoittamalla yrityksellä, yrityksen toiminnan jatkamisella ja yritysvarallisuuden käsitteillä tarkoitetaan.
Rajanvetotilanteissa tulolähdejaolla on merkitystä. PerVL 55 §:n verohuojennuksen on pääsääntöisesti tarkoitettu soveltuvan yrityksiin, joiden pääosa tulosta on elinkeinoverolain mukaan verotettavaa tuloa. Tulkintaongelmia aiheutuu sellaisten yritysten kohdalla, millä on useampi tulolähde. Huojennus on kohdistettu yrityksen koko varallisuuteen, myös sen TVL-varallisuuteen, jos pääosa sen varallisuudesta kuuluu tai on hankittu EVL-varallisuudesta. Taseen aukaisemisen problematiikka on noussut keskusteluun viime aikoina. Taseaukaisun voidaan kuitenkin sanoa olevan vastoin lainsäätäjän alkuperäistä tarkoitusta.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että toimialalla on merkitystä PerVL 55 §:n sukupolvenhuojennuksen soveltumiseen. Kyseinen verohuojennus soveltuu pääsääntöisesti yrityksiin, joilla on EVL-status. Tulolähteestä ei kuitenkaan voida vetää suoraan sellaista johtopäätöstä, että verohuojennus automaattisesti soveltuisi aina EVL-yhtiöön, koska tuloverotuksen tulolähderatkaisu ja PerVL:n sukupolvenvaihdoshuojennuksen soveltaminen tulee käsitellä toisistaan irrallisina. Pääsäännön mukaan verohuojennuksen soveltumisen ulkopuolelle jäävät TVL-yhtiöt, joilla siis on pelkästään TVL-varallisuutta.
Toimialalla on siis nykyisen oikeudentilan mukaan merkitystä sukupolvenvaihdoksesta aiheutuvan veron määrään. Nykyisellään verotuksen ennakoitavuus on heikkoa ja verovelvollisen tuleekin hakea mahdollisesti aikaa vievä ennakkoratkaisu, jotta oikeusvarmuus voidaan taata.
Rajanvetotilanteissa tulolähdejaolla on merkitystä. PerVL 55 §:n verohuojennuksen on pääsääntöisesti tarkoitettu soveltuvan yrityksiin, joiden pääosa tulosta on elinkeinoverolain mukaan verotettavaa tuloa. Tulkintaongelmia aiheutuu sellaisten yritysten kohdalla, millä on useampi tulolähde. Huojennus on kohdistettu yrityksen koko varallisuuteen, myös sen TVL-varallisuuteen, jos pääosa sen varallisuudesta kuuluu tai on hankittu EVL-varallisuudesta. Taseen aukaisemisen problematiikka on noussut keskusteluun viime aikoina. Taseaukaisun voidaan kuitenkin sanoa olevan vastoin lainsäätäjän alkuperäistä tarkoitusta.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että toimialalla on merkitystä PerVL 55 §:n sukupolvenhuojennuksen soveltumiseen. Kyseinen verohuojennus soveltuu pääsääntöisesti yrityksiin, joilla on EVL-status. Tulolähteestä ei kuitenkaan voida vetää suoraan sellaista johtopäätöstä, että verohuojennus automaattisesti soveltuisi aina EVL-yhtiöön, koska tuloverotuksen tulolähderatkaisu ja PerVL:n sukupolvenvaihdoshuojennuksen soveltaminen tulee käsitellä toisistaan irrallisina. Pääsäännön mukaan verohuojennuksen soveltumisen ulkopuolelle jäävät TVL-yhtiöt, joilla siis on pelkästään TVL-varallisuutta.
Toimialalla on siis nykyisen oikeudentilan mukaan merkitystä sukupolvenvaihdoksesta aiheutuvan veron määrään. Nykyisellään verotuksen ennakoitavuus on heikkoa ja verovelvollisen tuleekin hakea mahdollisesti aikaa vievä ennakkoratkaisu, jotta oikeusvarmuus voidaan taata.