Rakennussuojelun toteutumisesta asemakaava-alueella: Tutkimus maankäyttö- ja rakennuslain ja rakennusperintölain soveltamisalojen suhteesta erityisesti harkintavallan käytön ja normien joustavuuden näkökulmasta
Lehtinen, Jussi (2017-01-18)
Rakennussuojelun toteutumisesta asemakaava-alueella: Tutkimus maankäyttö- ja rakennuslain ja rakennusperintölain soveltamisalojen suhteesta erityisesti harkintavallan käytön ja normien joustavuuden näkökulmasta
Lehtinen, Jussi
(18.01.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkimuksen kohteena on rakennussuojelun toteutuminen asemakaava-alueella maankäyttö- ja rakennuslain ja rakennusperintölain mukaan. Tarkastelussa on se, miten mainittujen lakien rakennussuojelua koskevat säännökset toteuttavat kaavasuojelun ensisijaisuutta asemakaavoitetulla alueella ja miten rakennusperintölain säännökset turvaavat suojelun riittävää toteutumista erityistilanteissa. Näkökulmana tutkimuksessa on rakennussuojelua koskevien säännösten mahdollistaman harkintavallan käytön ja näiden säännösten joustavuuden vaikutus soveltamisaloihin ja suojelun toteutumiseen. Tutkimus on menetelmältään lainopillinen eli oikeusdogmaattinen käsittäen sekä käytännöllisen että teoreettisen lainopin ulottuvuudet.
Tutkimus osoittaa, että viranomaisilla on rakennussuojelussa käytössään merkittävästi harkintavaltaa, johon tuomioistuinten päätösvalta ei ulotu. Sen lisäksi, että rakennussuojelua koskevat säännökset mahdollistavat harkintavallan käytön, ovat useat keskeiset säännökset, jotka muun ohella rajaavat viranomaisten harkintavaltaa, varsinaisia joustavia oikeusnormeja, joiden merkityssisällön määrittäminen tulkinnalla yksitäisessä tilanteessa on haastavaa. Rakennussuojelua koskevasta sääntelystä ja sen taustalta on eriteltävissä molemmille laeille yhteisiä tavoitteita ja oikeudellisia periaatteita, joille tulee antaa merkitystä niin harkintavallan rajoja arvioitaessa kuin myös joustavien normien tulkinnassa. Rakennussuojelussa suurta merkitystä on myös taloudellisilla seikoilla, jotka vaikuttavat suojelua koskevaan päätöksentekoon. Harkintavallan käytöstä johtuu, että asemakaavoituksen osalta erityisesti maakunnallisesti ja paikallisesti merkittävien kohteiden suojelu jää lähes kokonaan kuntien harkintavallan varaan. Kyse on toisaalta siitä, että asemakaavan sisältövaatimusten oikeuskäytännössä saama merkityssisältö antaa tällaisen harkintavallan kunnille sekä toisaalta siitä, että asemakaavoituksen ajantasaisuutta koskevia velvoitteita ei pyritä toteuttamaan näiden kohteiden suojelun harkitsemiseksi ympäristöministeriön antamalla suunnitteluvelvoitetta koskevalla määräyksellä. Vaikka rakennusperintölain säätäminen sinänsä teki mahdolliseksi näiden kohteiden suojelun rakennusperintölailla, johtuu ympäristöministeriön harkintavallan käyttöä ohjaavista seikoista, että näiden kohteiden suojelu rakennusperintölailla on hyvin epätodennäköistä. Ottaen huomioon kaavoituksen ensisijaisuutta tukevat seikat, tulisi suojelua tehostaa ennen kaikkea suunnitteluvelvoitteiden laajemmalla käytöllä sekä kehittämällä asemakaavan sisältövaatimusten tulkintaa tutkimuksessa tarkasteltujen tavoitteiden ja periaatteiden mukaisesti siten, että myös muiden kuin valtakunnallisesti merkittävien kohteiden suojelu otettaisiin riittävällä painoarvolla huomioon. Lainsäädännöllisin keinoin tulisi kehittää etenkin suojelun taloudellista ohjausta.
Tutkimus osoittaa, että viranomaisilla on rakennussuojelussa käytössään merkittävästi harkintavaltaa, johon tuomioistuinten päätösvalta ei ulotu. Sen lisäksi, että rakennussuojelua koskevat säännökset mahdollistavat harkintavallan käytön, ovat useat keskeiset säännökset, jotka muun ohella rajaavat viranomaisten harkintavaltaa, varsinaisia joustavia oikeusnormeja, joiden merkityssisällön määrittäminen tulkinnalla yksitäisessä tilanteessa on haastavaa. Rakennussuojelua koskevasta sääntelystä ja sen taustalta on eriteltävissä molemmille laeille yhteisiä tavoitteita ja oikeudellisia periaatteita, joille tulee antaa merkitystä niin harkintavallan rajoja arvioitaessa kuin myös joustavien normien tulkinnassa. Rakennussuojelussa suurta merkitystä on myös taloudellisilla seikoilla, jotka vaikuttavat suojelua koskevaan päätöksentekoon. Harkintavallan käytöstä johtuu, että asemakaavoituksen osalta erityisesti maakunnallisesti ja paikallisesti merkittävien kohteiden suojelu jää lähes kokonaan kuntien harkintavallan varaan. Kyse on toisaalta siitä, että asemakaavan sisältövaatimusten oikeuskäytännössä saama merkityssisältö antaa tällaisen harkintavallan kunnille sekä toisaalta siitä, että asemakaavoituksen ajantasaisuutta koskevia velvoitteita ei pyritä toteuttamaan näiden kohteiden suojelun harkitsemiseksi ympäristöministeriön antamalla suunnitteluvelvoitetta koskevalla määräyksellä. Vaikka rakennusperintölain säätäminen sinänsä teki mahdolliseksi näiden kohteiden suojelun rakennusperintölailla, johtuu ympäristöministeriön harkintavallan käyttöä ohjaavista seikoista, että näiden kohteiden suojelu rakennusperintölailla on hyvin epätodennäköistä. Ottaen huomioon kaavoituksen ensisijaisuutta tukevat seikat, tulisi suojelua tehostaa ennen kaikkea suunnitteluvelvoitteiden laajemmalla käytöllä sekä kehittämällä asemakaavan sisältövaatimusten tulkintaa tutkimuksessa tarkasteltujen tavoitteiden ja periaatteiden mukaisesti siten, että myös muiden kuin valtakunnallisesti merkittävien kohteiden suojelu otettaisiin riittävällä painoarvolla huomioon. Lainsäädännöllisin keinoin tulisi kehittää etenkin suojelun taloudellista ohjausta.