Soviteltu hakkaustarina - Sovittelun historiasta ja vaikuttavuudesta parisuhdeväkivallassa
Värtinen, Teemu (2017-01-18)
Soviteltu hakkaustarina - Sovittelun historiasta ja vaikuttavuudesta parisuhdeväkivallassa
Värtinen, Teemu
(18.01.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on, kuinka parisuhdeväkivaltaan liittyvä lainsäädäntö on kehittynyt ja onko sovittelun käytöllä ollut vaikutusta uusintarikollisuuteen. Pyrin antamaan tutkielmassa selvityksen kuinka sovittelu on kehittynyt matkalla sukujen vallasta nykyaikaiseen valtajärjestelmään sekä millä tavalla lähisuhdeväkivaltaan liittyvä lainsäädäntö on muuttunut ja mitkä seikat sen muutokseen ovat vaikuttaneet. Tutkimuksen keskiössä on sovittelun käyttö ja sen vaikuttavuuden tutkimus on rajattu Länsi-Uudenmaan alueelle. Tutkimusaineisto on kerätty Länsi-Uudenmaan sovittelutoimistoon ohjatuista tapauksista vuosilta 2010–2013. Tutkimusaineistosta on selvitetty sovittelutoimiston tietojen, sekä poliisin ja syyttäjien tekemien päätöksien perusteella, onko sovittelu vaikuttanut uusintarikollisuuteen sovittelun kohteena olleiden ihmisten osalta.
Tutkielmassa tarkastellaan lähisuhdeväkivaltaan liittyvää lainsäädäntöä sekä niiden kehitystä oikeushistoriallisesta näkökulmasta. Perheväkivaltaan liittyvää kansallista lainsäädäntöä on kehitetty uhrin oikeudet paremmin huomioonottaviksi johdonmukaisesti erityisesti viimeisten 20 vuoden aikana. Tästä viimeisimpänä esimerkkinä ovat uhridirektiivin tuomat vaatimukset lainsäädäntöön. Parisuhdeväkivaltaan liittyvässä suhtautumisessa on perheen, kirkon ja valtion instituutioilla ollut eri aikoina omat roolinsa.
Tutkielmassa on keskeisenä käsitteenä restoratiivinen oikeus, johon rikosasioiden sovittelu kuuluu. Virallisen oikeusjärjestelmän ja restoratiivisen oikeuden tavoitteet ja lähtökohdat ovat vuosien varrella erkaantuneet toisistaan. Sovittelu on jakanut lisäksi oikeustieteilijöiden mielipiteitä sen soveltuvuudesta parisuhdeväkivaltatapauksiin. Tutkielmassa luodulla katsauksella sovittelun historiaan tuodaan esille sovittelun filosofia sekä selvittäviä syitä miksi ja millä edellytyksillä sovittelu on tai ei ole soveltuva parisuhdeväkivaltaan.
Teoreettisen ja lainopillisen osuuden jälkeen tutkielman lopussa on empiirinen osuus, jossa tarkastellaan sovittelun mahdollista vaikuttavuutta uusintarikollisuuteen parisuhdeväkivallassa. Sovittelulla on todettu olevan vaikutusta uusintarikollisuuteen eri tutkimuksissa. Tutkimusaineiston perusteella soviteltujen rikosten uusintarikollisuus on prosentuaalisesti pienempi kuin tilastokeskuksen luvut tuomittujen uusintarikollisuudesta. Aineiston sisällä ei ollut merkittävää eroa soviteltujen ja ei-soviteltujen uusintarikollisuudessa.
Tutkielmassa tarkastellaan lähisuhdeväkivaltaan liittyvää lainsäädäntöä sekä niiden kehitystä oikeushistoriallisesta näkökulmasta. Perheväkivaltaan liittyvää kansallista lainsäädäntöä on kehitetty uhrin oikeudet paremmin huomioonottaviksi johdonmukaisesti erityisesti viimeisten 20 vuoden aikana. Tästä viimeisimpänä esimerkkinä ovat uhridirektiivin tuomat vaatimukset lainsäädäntöön. Parisuhdeväkivaltaan liittyvässä suhtautumisessa on perheen, kirkon ja valtion instituutioilla ollut eri aikoina omat roolinsa.
Tutkielmassa on keskeisenä käsitteenä restoratiivinen oikeus, johon rikosasioiden sovittelu kuuluu. Virallisen oikeusjärjestelmän ja restoratiivisen oikeuden tavoitteet ja lähtökohdat ovat vuosien varrella erkaantuneet toisistaan. Sovittelu on jakanut lisäksi oikeustieteilijöiden mielipiteitä sen soveltuvuudesta parisuhdeväkivaltatapauksiin. Tutkielmassa luodulla katsauksella sovittelun historiaan tuodaan esille sovittelun filosofia sekä selvittäviä syitä miksi ja millä edellytyksillä sovittelu on tai ei ole soveltuva parisuhdeväkivaltaan.
Teoreettisen ja lainopillisen osuuden jälkeen tutkielman lopussa on empiirinen osuus, jossa tarkastellaan sovittelun mahdollista vaikuttavuutta uusintarikollisuuteen parisuhdeväkivallassa. Sovittelulla on todettu olevan vaikutusta uusintarikollisuuteen eri tutkimuksissa. Tutkimusaineiston perusteella soviteltujen rikosten uusintarikollisuus on prosentuaalisesti pienempi kuin tilastokeskuksen luvut tuomittujen uusintarikollisuudesta. Aineiston sisällä ei ollut merkittävää eroa soviteltujen ja ei-soviteltujen uusintarikollisuudessa.