Turun hovioikeuden vuosina 2008- 2011 ratkaisemat veropetokset
Oksanen, Kaisa (2017-01-18)
Turun hovioikeuden vuosina 2008- 2011 ratkaisemat veropetokset
Oksanen, Kaisa
(18.01.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena ovat Turun hovioikeuden ratkaisemat veropetokset painottuen vuosien 2008- 2011 ratkaisuihin. Tutkielman lähtökohtana on olettama, jonka mukaan käräjäoikeuden tuomitsemista veropetosta koskevista ratkaisuista on valitettu hovioikeuteen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten hovioikeuden antamat ratkaisut ovat muuttuneet ja sitä, ketä on muutosta hakenut. Tutkielmalla selvitetään myös sitä, onko veropetoksen seurauksena aiheutunut vahinkoa ja sitä, onko veropetoksia tutkittu aiemmin.
Tutkimus on teoreettinen sekä empiirinen. Tutkimuksessa lähdeteoksina on käytetty useita artikkeleja ja teoksia, jotka käsittelevät veroja, veronmaksuvelvollisuutta, veronmaksajia, verotuksen yhteiskunnallista merkitystä, veropetosta, veropetoksen eri tekomuotoja sekä muutoksenhakumenettelyä hovioikeudessa. Tutkimuksen empiirinen osa pohjautuu Turun hovioikeuden vuosina 2008- 2011 ratkaistuihin veropetoksiin. Emiirisessä tutkimusosassa on käytetty analyysimenetelmänä sisällönanalyysiä, mitä hyödyntäen ratkaisuista on haettu erilaisia muuttujia ja tämän pohjalta tehtyjen havaintojen perusteella pyritty vastaamaan tutkimuksessa esitettyihin tutkimuskysymyksiin.
Tutkimuksessa todetaan, että veropetoksia voidaan pitää talousrikollisuuden yleisenä rikoksentekomuotona. Veropetoksia pidetään yleensä yhteiskunnallisesti paheksuttavina tekoina ja niiden seurauksena voidaan tuomita joko sakko- tai vankeusrangaistuksiin. Veropetoksen seurauksena voidaan tuomita myös vahingonkorvauksia niiden aiheuttamien taloudellisten vahinkojen korvaamiseksi. Veropetossäännösten tarkoituksena on näin ohjata ihmisten verotuksellista käyttäytymistä ja tuomita rangaistus niille, jotka ovat veronormeja vastaan rikkoneet. Tutkimuksessa tullaan siihen lopputulokseen, että veropetoksia koskevista ratkaisuissa muutoksenhakijana ovat yleensä tuomittu tai syyttäjä, jotka ovat olleet tyytymättömiä annettuun ratkaisuun. Veropetoksia koskevia tuomioita on myös lievennetty ennemmin kuin, että annettua ratkaisua olisi ankaroitettu.
Tutkimus on teoreettinen sekä empiirinen. Tutkimuksessa lähdeteoksina on käytetty useita artikkeleja ja teoksia, jotka käsittelevät veroja, veronmaksuvelvollisuutta, veronmaksajia, verotuksen yhteiskunnallista merkitystä, veropetosta, veropetoksen eri tekomuotoja sekä muutoksenhakumenettelyä hovioikeudessa. Tutkimuksen empiirinen osa pohjautuu Turun hovioikeuden vuosina 2008- 2011 ratkaistuihin veropetoksiin. Emiirisessä tutkimusosassa on käytetty analyysimenetelmänä sisällönanalyysiä, mitä hyödyntäen ratkaisuista on haettu erilaisia muuttujia ja tämän pohjalta tehtyjen havaintojen perusteella pyritty vastaamaan tutkimuksessa esitettyihin tutkimuskysymyksiin.
Tutkimuksessa todetaan, että veropetoksia voidaan pitää talousrikollisuuden yleisenä rikoksentekomuotona. Veropetoksia pidetään yleensä yhteiskunnallisesti paheksuttavina tekoina ja niiden seurauksena voidaan tuomita joko sakko- tai vankeusrangaistuksiin. Veropetoksen seurauksena voidaan tuomita myös vahingonkorvauksia niiden aiheuttamien taloudellisten vahinkojen korvaamiseksi. Veropetossäännösten tarkoituksena on näin ohjata ihmisten verotuksellista käyttäytymistä ja tuomita rangaistus niille, jotka ovat veronormeja vastaan rikkoneet. Tutkimuksessa tullaan siihen lopputulokseen, että veropetoksia koskevista ratkaisuissa muutoksenhakijana ovat yleensä tuomittu tai syyttäjä, jotka ovat olleet tyytymättömiä annettuun ratkaisuun. Veropetoksia koskevia tuomioita on myös lievennetty ennemmin kuin, että annettua ratkaisua olisi ankaroitettu.