Psykiatrisessa pakkohoidossa olevan potilaan asema –Luostareista perus- ja ihmisoikeuksien kehittymiseen
Jokinen, Roope (2017-01-18)
Psykiatrisessa pakkohoidossa olevan potilaan asema –Luostareista perus- ja ihmisoikeuksien kehittymiseen
Jokinen, Roope
(18.01.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan psykiatrisessa pakkohoidossa olevan potilaan aseman historiallista kehitystä. Tutkielmassa lähdetään liikkeelle ajasta, jolloin mieleltään sairastuneita hoidettiin luostarilaitoksissa ja kyläyhteisöissä, eikä sairastuneiden edes uskottu parantuvan. Sairastuneet joutuivat mielivaltaisen kohtelun kohteeksi, joka nykyajan valossa katsottuna sisälsi epäinhimillisiä hoitoyrityksiä ja pakkokeinoja. Tarkastelussa siirrytään mielisairaanhoidon medikalisoitumisen kautta aikaan, jolloin myös perus- ja ihmisoikeudet tunnustettiin osaksi pakkohoitopotilaan arkea. Tutkielman kannalta merkittävimmät tutkimuskysymykset liittyvätkin nimenomaan perus- ja ihmisoikeuksien kehitykseen osaksi pakkohoitopotilaan mielisairaalahoitoa. Nykyinen mielenterveyslaki mahdollistaa useiden pakkokeinojen käytön tahdonvastaisen hoidon aikana, jolloin tutkielmassa on myös syytä tarkastella edellytyksiä näiden toimien käytölle, sekä sitä oikeusturvaa, jota tällaisessa hoidossa oleva potilas saa mielivaltaisen kohtelun suojaksi.
Oikeushistorialliselle tutkielmalle tyypillisesti työssä pyritään analysoimaan muutosta, joka on tapahtunut pakkohoitopotilaan oikeudellisessa asemassa. Oikeudelliseen muutokseen vaikuttavat aina oleelliset yhteiskunnalliset ja kulttuuriset muutokset. Tutkielmassa tuodaan esille niitä asioita ja ilmiöitä sekä muutoksia, jotka ovat vaikuttaneet mieleltään sairastuneen asemaan.
Tutkielman perusteella voidaan todeta, että mieleltään sairastuneen asema on kautta historian ollut huono. Aikana ennen laitosvallan murenemista, jolloin Suomi oli jo omaksunut perus- ja ihmisoikeudet muuten osaksi oikeusjärjestelmäänsä, katsottiin pakkohoidossa olevan potilaan perusoikeuksia voitavan rajoittaa pelkästään suljetussa laitoksessa olemisen perusteella. Erityisesti laitosvaltaopin hylkäämisen, Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittymisen sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen langettavien tuomioiden jälkeen tahdonvastaisesti psykiatrisessa hoidossa olevan potilaan aseman voidaan todeta parantuneen perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta katsottuna. Edellä sanotusta huolimatta viimeisimmät Kupittaan sairaalasta esiin tulleet pakkohoitopotilaiden ihmisoikeusrikkomukset asettavat huolestuttavia kysymyksiä tahdonvastaisesti hoitoon määrätyn potilaan oikeusturvan kannalta
Oikeushistorialliselle tutkielmalle tyypillisesti työssä pyritään analysoimaan muutosta, joka on tapahtunut pakkohoitopotilaan oikeudellisessa asemassa. Oikeudelliseen muutokseen vaikuttavat aina oleelliset yhteiskunnalliset ja kulttuuriset muutokset. Tutkielmassa tuodaan esille niitä asioita ja ilmiöitä sekä muutoksia, jotka ovat vaikuttaneet mieleltään sairastuneen asemaan.
Tutkielman perusteella voidaan todeta, että mieleltään sairastuneen asema on kautta historian ollut huono. Aikana ennen laitosvallan murenemista, jolloin Suomi oli jo omaksunut perus- ja ihmisoikeudet muuten osaksi oikeusjärjestelmäänsä, katsottiin pakkohoidossa olevan potilaan perusoikeuksia voitavan rajoittaa pelkästään suljetussa laitoksessa olemisen perusteella. Erityisesti laitosvaltaopin hylkäämisen, Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittymisen sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen langettavien tuomioiden jälkeen tahdonvastaisesti psykiatrisessa hoidossa olevan potilaan aseman voidaan todeta parantuneen perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta katsottuna. Edellä sanotusta huolimatta viimeisimmät Kupittaan sairaalasta esiin tulleet pakkohoitopotilaiden ihmisoikeusrikkomukset asettavat huolestuttavia kysymyksiä tahdonvastaisesti hoitoon määrätyn potilaan oikeusturvan kannalta