The Persecution of Persons with Disability and the Duty of Reasonable Accommodation in the European Union’s Refugee

Abstract

The coming into force of the Convention on the Rights of Disabled People (CRPD) in 2008 highlighted the importance ensuring the equal enjoyment of all human rights by disabled people. An integral part of the Convention is the duty of reasonable accommodation which demands that necessary and appropriate modifications, not imposing a disproportionate burden, are made to ensure the fulfilment of those rights. In light of these developments and the growing recognition of a need for a disability-sensitive refugee definition, this study answers to the question: how does the CRPD affect the interpretation of refugee law’s term persecution? Secondly, as persecution of disabled people is often closely linked to societal discrimination and the CRPD demands its Parties to eliminate discrimination by ensuring that reasonable accommodation is provided, I am particularly interested in, in which circumstances does the violation of that duty amount to persecution?

As the bit of research on this subject has mostly been done on international scale, I am only interested in the European point of view. My methods of research are comparative jurisprudence, analytical and qualitative research. I do value-based interpretation of international and regional refugee law from the perspective of the rights of disabled people. I also make comparison between how persecution is determined in international law, EU law and the jurisprudence of the European Court of Human Rights (ECtHR). Lastly, I do qualitative research on the jurisprudence of the ECtHR.

My research confirms that the greatest obstacle for disabled people’s asylum claims is the current misunderstanding or even indifference towards the rights of disabled refugees. The CRPD’s main affect is highlighting the importance of equity and taking the specific situation of any asylum-seeker into account when interpreting persecution. Additionally, it gives guidance on the specific situation of disabled people and how to take that into account. EU’s current refugee law does not explicitly provide for disability-specific forms of persecution, but is so open ended that it can be interpreted to include many forms of violations of the duty of reasonable accommodation. Taking the wider EU law context such interpretation is actually called for. The jurisprudence of the ECtHR also lacks a disability-sensitive interpretation which results in unpredictability and unduly restrictive approaches in expulsions cases.

The way forward is made of accentuating the importance of individualistic assessments of the overall impact of the alleged persecution to an asylum-seeker which includes a disability-sensitive interpretation of the term persecution. The EU needs to issue a policy guidance on how to interpret its refugee law in a disability-sensitive manner and the ECtHR needs to make a few influential decisions which truly take the parties obligations under human rights law, including the CRPD, into consideration.

Vammaisten oikeuksien yleissopimuksen voimaantulo vuonna 2008 korosti, että vammaisille taataan kaikki ihmisoikeudet yhdenvertaisesti muiden kanssa. Kohtuullisen mukauttamisen velvoite on olennainen osa yleissopimusta ja vaatii, että tarvittaessa toteutetaan asianmukaisia järjestelyjä, joilla ei aiheuteta suhteetonta rasitetta, ja joilla varmistetaan vammaisten oikeuksien toteutuminen. Vammaisten oikeudet huomioon ottavan pakolaismääritelmän kysynnän myötä tutkimus vastaa kysymykseen: miten vammaisyleissopimus vaikuttaa pakolaisoikeuden termin vaino tulkintaan? Toiseksi, koska vammaisten vaino on usein tiiviisti yhteydessä yhteiskunnalliseen syrjintään ja yleissopimus vaatii, että sopimusosapuolet eliminoivat syrjinnän taaten kohtuullisen mukauttamisen velvoitteen toteutumisen, olen erityisesti kiinnostunut: missä tilanteissa tämän velvoitteen rikkominen nousee vainon tasolle?

Olen ainoastaan kiinnostunut eurooppalaisesta näkökulmasta. Metodeinani käytän vertailevaa tutkimusta, lainoppia ja kvalitatiivista tutkimusta. Teen arvoperusteista tulkintaa kansainvälisestä ja alueellisesta pakolaisoikeudesta vammaisten oikeuksien näkökulmasta. Lisäksi vertailen, miten vaino on määritelty kansainvälisessä oikeudessa, unionin oikeudessa ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) oikeuskäytännössä. Lopuksi, teen kvalitatiivista tutkimusta EIT:n oikeuskäytännöstä.

Tutkimukseni todistaa, että suurin este vammaisten turvapaikkahakemuksille on ymmärtämättömyys tai jopa välinpitämättömyys vammaisten oikeuksia kohtaan. Vammaisyleissopimuksen olennaisin vaikutus on se, että se korostaa kohtuutta sekä yksittäisen turvapaikanhakijan erityisen tilanteen huomioon ottoa vainoa tulkitessa. Lisäksi se opastaa, miten vammaisille ominaiset olosuhteet tulee ottaa huomioon. Euroopan Unionin (EU) nykyinen pakolaisoikeus ei nimenomaisesti kiellä vammaisille ominaista vainoa, mutta on määritelmältään niin avoin, että sen voi tulkita sisältävän useita kohtuullisen mukauttamisen velvoitteen rikkomisen muotoja. Ottaen laajemman EU oikeuden kontekstin huomioon tällainen tulkinta on itseasiassa edellytettävissä. EIT:n oikeuskäytäntö on myös vailla vammaisten oikeudet huomioon ottavaa tulkintaa, mikä johtaa ennakoimattomuuteen ja aiheettoman ankariin karkotuspäätöksiin.

Tulevaisuudessa korostaisin yksityiskohtaisten arvioiden tekoa, joissa väitetyn vainon vaikutus otetaan kokonaisvaltaisemmin huomioon. Tämä sisältää vammaisten oikeudet huomioon ottavan tulkinnan. EU:n tulee julkaista ohjeet, miten vaino termiä tulisi tulkita ottaen vammaisten oikeudet huomioon ja EIT:n tulee tehdä muutama merkittävä päätös, jotka todella ottavat osapuolten kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet huomioon, vammaisyleissopimus mukaan lukien.