Vanhuskuvan muutos ET-lehdessä 1973-2015
Lilja, Maaria (2017-01-31)
Vanhuskuvan muutos ET-lehdessä 1973-2015
Lilja, Maaria
(31.01.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkimuksessani selvitin Eläkeläistieto- lehden (ET) kautta välittyvää vanhuskuvaa ja lehdessä tapahtuvaa vanhuskuvan muutosta. Tutkimuskysymykseni on: Miten vanhuskuva on muuttunut ET-lehdessä vuosina 1973-2015? Tarkastelin lehteä vuosien 1973- 2015 aikana sen ensimmäisestä ilmestymisvuodesta viimeiseen kokonaiseen vuoteen tutkimukseni aikana. Käytin aineistonani lehtien artikkeleita, kuvia sekä mainoksia. Tutkimukseni pääpaino oli artikkeleissa, mainokset ja kuvat olivat tukena artikkeleista tekemilleni havainnoille. Alustin aihettani käsittelemällä vanhuskuvan historiaa sekä vanhusten asemaa Suomessa 1900-luvulta nykypäivään.
Analyysimenetelmänäni käytin sisällönanalyysia, jonka avulla pystyin tuomaan aineistosta esiin erilaisia vanhuskuvaan liittyviä puolia. Teoriani pohjasin Bergerin ja Luckmannin ajatukseen todellisuuden sosiaalisesta rakentumisesta, joka on yksi semioottisen sosiologian näkökulma. Heidän mukaansa todellisuutta koskevat käsitykset ovat niin itsestään selviä, ettemme edes huomaa mitä. Puhetavoilla pidetään yllä kätkettyjä valtasuhteita. Vanhuus ja siihen liittyvät mielikuvat ovat tästä hyvä esimerkki.
Tutkimuksessani havaitsin ET-lehden vanhuskuvan muuttuneen positiivisemmaksi ja monimuotoisemmaksi kuin mitä se oli vielä 1970-luvulla. Muutos koski yleisen vanhuskuvan lisäksi molempia sukupuolia. Niin miehen kuin naisen vanhuskuva monipuolistui ja ihminen sai esiintyä lehden sivuilla sellaisena kuin oli. Tähän vaikuttivat muun muassa lehden tavoite muuttaa vanhuksista esiintyvää kuvaa sekä nuoremman lukijakunnan hakeminen nuorentamalla haastateltavia. Mainonnan vanhuskuva voidaan nähdä tulleen muuta mainontaa perässä, se oli pitkään stereotyyppinen ja erityisesti mies oli hyvin humoristisesti esitetty.
Lehdessä tapahtuvan muuten myötä vanhuuteen mahdollisesti liittyvät negatiiviset piirteet kuten vähävaraisuus, jäävät lehdessä vähemmälle 1980-luvun jälkeen ja huonokuntoisia vanhuksia ei lehden sivuilla juuri esiinny 1970-luvun jälkeen. ET:n esittämä vanhuskuva on siksi jopa liiankin positiivinen.
Analyysimenetelmänäni käytin sisällönanalyysia, jonka avulla pystyin tuomaan aineistosta esiin erilaisia vanhuskuvaan liittyviä puolia. Teoriani pohjasin Bergerin ja Luckmannin ajatukseen todellisuuden sosiaalisesta rakentumisesta, joka on yksi semioottisen sosiologian näkökulma. Heidän mukaansa todellisuutta koskevat käsitykset ovat niin itsestään selviä, ettemme edes huomaa mitä. Puhetavoilla pidetään yllä kätkettyjä valtasuhteita. Vanhuus ja siihen liittyvät mielikuvat ovat tästä hyvä esimerkki.
Tutkimuksessani havaitsin ET-lehden vanhuskuvan muuttuneen positiivisemmaksi ja monimuotoisemmaksi kuin mitä se oli vielä 1970-luvulla. Muutos koski yleisen vanhuskuvan lisäksi molempia sukupuolia. Niin miehen kuin naisen vanhuskuva monipuolistui ja ihminen sai esiintyä lehden sivuilla sellaisena kuin oli. Tähän vaikuttivat muun muassa lehden tavoite muuttaa vanhuksista esiintyvää kuvaa sekä nuoremman lukijakunnan hakeminen nuorentamalla haastateltavia. Mainonnan vanhuskuva voidaan nähdä tulleen muuta mainontaa perässä, se oli pitkään stereotyyppinen ja erityisesti mies oli hyvin humoristisesti esitetty.
Lehdessä tapahtuvan muuten myötä vanhuuteen mahdollisesti liittyvät negatiiviset piirteet kuten vähävaraisuus, jäävät lehdessä vähemmälle 1980-luvun jälkeen ja huonokuntoisia vanhuksia ei lehden sivuilla juuri esiinny 1970-luvun jälkeen. ET:n esittämä vanhuskuva on siksi jopa liiankin positiivinen.