IÄKKÄIDEN VAPAAEHTOISTEN SÄÄNNÖLLISEN VAPAAEHTOISTOIMINNAN JOHTAMINEN JA ORGANISOINTI Vanhusten ympärivuorokautisen hoivan kontekstissa
Salmi, Mailis (2017-02-07)
IÄKKÄIDEN VAPAAEHTOISTEN SÄÄNNÖLLISEN VAPAAEHTOISTOIMINNAN JOHTAMINEN JA ORGANISOINTI Vanhusten ympärivuorokautisen hoivan kontekstissa
Salmi, Mailis
(07.02.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto. Turun kauppakorkeakoulu
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tämä tutkimus tarkastelee vapaaehtoistyön organisointia ja johtamista sekä vapaaehtoisten sitoutumiseen vaikuttavia asioita iäkkäiden, vanhuuseläkeiässä olevien tai jo vanhuuseläkkeellä olevien vapaaehtoistyöntekijöiden, järjestöjen vapaaehtoistoiminnan vastuuhenkilöiden ja vapaaehtoistyön organisoijien näkökulmasta. Tutkimusongelmina oli selvittää millaisiin asioihin iäkkäiden vapaaehtoistyöntekijöiden mielestä tulisi kiinnittää huomiota, että iäkkäät vapaaehtoistyöntekijät sitoutuisivat säännölliseen vapaaehtoistoimintaan vanhusten parissa sekä millaisiin asioihin iäkkäiden vapaaehtoistyöntekijöiden mielestä tulisi kiinnittää huomiota vapaaehtoistyön johtamisessa ja organisoinnissa.
Suomen vanhusten hoito on muiden länsimaiden tapaan murroksessa. Väestö elää yhä parempi-kuntoisena ja yhä vanhemmaksi. Vanhusten palveluissa on huomioitava vanhuksen omat tarpeet, tavoitteet ja että hänen itsemääräämisoikeutensa toteutuu. Palveluiden tulee olla sellaisia, että niillä pyritään ylläpitämään ja edistämään terveyttä, toimintakykyä ja hyvinvointia. Sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ovat tulossa varsinaiseen vanhusikään ja heitä hoitamaan tarvittaisiin runsaasti hoitoalan ammattilaisia. Vapaaehtoistoiminta ja ammatillinen hoitotyö voisivat toimia rinnakkain, koska ne eivät ole toisiaan poissulkevia. Vanhusten hoivaa voisi toteuttaa monipuolisemmin, jos henkilöstön kelpoisuusehtoja väljennettäisiin. Ammattilaisilla on päävastuu vanhuksen hoidosta, mutta vapaaehtoiset voisivat täydentää ja tuoda vanhusten arkeen ei hoidollisuuteen perustuvan näkökulman.
Tutkimuksen pääasiallisen aineiston muodostavat teemahaastattelut. Iäkkäillä haastateltavilla oli henkilökohtaisesti kokemusta vapaaehtoistyöstä vanhusten parissa kuudesta (6) vuodesta jopa seitsemäänkymmeneen (70) vuoteen. Informantteja oli kymmenen. Tutkimuksen aineiston analyysissä käytettiin analysointimenetelmänä sisällönanalyysiä.
Tutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että iäkkäät vapaaehtoiset sitoutuvat autettavaan eikä niinkään organisaatioon. Iäkkäät vapaaehtoiset haluavat tehdä niitä tehtäviä, mitä he jo entuudestaan osaavat. He eivät halua kouluttautua enää mihinkään turhaan. Vapaaehtoistyön vetäjän tulee osata hyödyntää heidän aiempaa osaamistaan ja yhdessä heidän kanssaan löytää heille mielekkäitä tehtäviä. Iäkkäät vapaaehtoiset hoitavat sitoutuneesti ne tehtävät, jotka he ottavat tehtäväkseen. Parhaiten säännöllinen vapaaehtoistoiminta organisoidaan jonkin järjestön tai palvelutalon toimesta, jolloin säännöllisyyteen on helpompi sitoutua, kun samaan tehtävään löytyy useampia vapaaehtoisia. Vanhusten hoivaan osallistuvien iäkkäiden vapaaehtoisten ja ammattilaisten yhteistoiminta sujuisi paremmin rinnakkain, kun roolit, työnjako, tehtäväkuvat ja pelinsäännöt on määritelty hyvin.
Suomen vanhusten hoito on muiden länsimaiden tapaan murroksessa. Väestö elää yhä parempi-kuntoisena ja yhä vanhemmaksi. Vanhusten palveluissa on huomioitava vanhuksen omat tarpeet, tavoitteet ja että hänen itsemääräämisoikeutensa toteutuu. Palveluiden tulee olla sellaisia, että niillä pyritään ylläpitämään ja edistämään terveyttä, toimintakykyä ja hyvinvointia. Sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ovat tulossa varsinaiseen vanhusikään ja heitä hoitamaan tarvittaisiin runsaasti hoitoalan ammattilaisia. Vapaaehtoistoiminta ja ammatillinen hoitotyö voisivat toimia rinnakkain, koska ne eivät ole toisiaan poissulkevia. Vanhusten hoivaa voisi toteuttaa monipuolisemmin, jos henkilöstön kelpoisuusehtoja väljennettäisiin. Ammattilaisilla on päävastuu vanhuksen hoidosta, mutta vapaaehtoiset voisivat täydentää ja tuoda vanhusten arkeen ei hoidollisuuteen perustuvan näkökulman.
Tutkimuksen pääasiallisen aineiston muodostavat teemahaastattelut. Iäkkäillä haastateltavilla oli henkilökohtaisesti kokemusta vapaaehtoistyöstä vanhusten parissa kuudesta (6) vuodesta jopa seitsemäänkymmeneen (70) vuoteen. Informantteja oli kymmenen. Tutkimuksen aineiston analyysissä käytettiin analysointimenetelmänä sisällönanalyysiä.
Tutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että iäkkäät vapaaehtoiset sitoutuvat autettavaan eikä niinkään organisaatioon. Iäkkäät vapaaehtoiset haluavat tehdä niitä tehtäviä, mitä he jo entuudestaan osaavat. He eivät halua kouluttautua enää mihinkään turhaan. Vapaaehtoistyön vetäjän tulee osata hyödyntää heidän aiempaa osaamistaan ja yhdessä heidän kanssaan löytää heille mielekkäitä tehtäviä. Iäkkäät vapaaehtoiset hoitavat sitoutuneesti ne tehtävät, jotka he ottavat tehtäväkseen. Parhaiten säännöllinen vapaaehtoistoiminta organisoidaan jonkin järjestön tai palvelutalon toimesta, jolloin säännöllisyyteen on helpompi sitoutua, kun samaan tehtävään löytyy useampia vapaaehtoisia. Vanhusten hoivaan osallistuvien iäkkäiden vapaaehtoisten ja ammattilaisten yhteistoiminta sujuisi paremmin rinnakkain, kun roolit, työnjako, tehtäväkuvat ja pelinsäännöt on määritelty hyvin.