Jalkapalloliiketoiminnan kannattavuus – tilinpäätösanalyysi Suomen ja Ruotsin pääsarjoista

Abstract

Jalkapalloseurojen talousvaikeudet ovat herättäneet Euroopassa runsaasti keskustelua viime vuosina, ja ongelmat ovat ulottuneet myös Suomen pääsarjaan Veikkausliigaan sekä Ruotsin pääsarjaan Allsvenskaniin. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää Veikkausliiga- ja Allsvenskan-organisaatioiden taloudellinen tilanne kannattavuuden, vakavaraisuuden ja maksuvalmiuden osalta, siihen vaikuttavat tekijät sekä erot taloudellisessa tilanteessa sarjojen välillä. Tarkoituksena on tukea lajin kehitystä, jossa seurojen toimintaedellytysten säilyminen on tärkeässä asemassa, ja lisätä tietoa aihepiiristä, sillä vastaavaa suomalaista jalkapalloa käsittelevää tutkimusta ei ole aiemmin tehty.

Metodiltaan tutkielma on tilinpäätösanalyyttinen. Koska tavoitteena oli sekä kuvata kohdeorganisaatioiden taloudellista tilannetta useamman vuoden ajalta että selvittää tekijöitä yksittäisten organisaatioiden suoriutumisen taustalla, käytettiin aineiston käsittelyssä sekä aikasarja- että poikkileikkausanalyysiä. Tilinpäätösaineiston saatavuuden vuoksi tarkasteluajanjaksoksi valittiin vuodet 2009–2013, ja tarkastelukohteiden joukkoon valittiin niin Suomesta kuin Ruotsistakin vähintään neljänä kautena viidestä pääsarjassa pelanneet, osakeyhtiömuodossa toimivat organisaatiot.

Tutkielman tulokset osoittivat taloudellisen tilanteen olevan kokonaisuudessaan heikko molemmissa sarjoissa. Kolmesta tarkastellusta osa-alueesta Veikkausliigan ja Allsvenskanin organisaatiot menestyivät edes tyydyttävästi vain maksuvalmiudella mitattuna. Merkittävimmät sarjojen välillä havaitut erot olivat se, että Ruotsissa kannattavaan toimintaan ylsi useampi organisaatio, ja se, että Suomessa vakavaraisuudeltaan heikoimmat organisaatiot olivat selvästi Ruotsin heikoimpia alhaisemmalla tasolla. Selittävien tekijöiden osalta esiin nousi etenkin pelaajakauppojen korostunut merkitys kannattavan toiminnan taustalla. Muita tekijöitä olivat varakkaiden tukijoiden negatiivinen vaikutus taloudelliseen suoriutumiseen sekä sarjan hallinnon suorittamien toimenpiteiden vaikutukset kilpailulliseen tasapainoon ja organisaatioiden kohtaamien ongelmien laajuuteen. Tulokset olivat pitkälti yhteneviä aiempien tutkimusten tulosten ja teoriataustan kanssa. Niiden perusteella voidaan todeta, että kannattava jalkapalloliiketoiminta edellyttää niin Suomessa kuin Ruotsissakin säännöllistä pelaajien myyntiä ulkomaille, ellei organisaatiolla ole jotakin poikkeuksellista tulonlähdettä. Jalkapallo-organisaation tärkeimmäksi tehtäväksi voidaankin tästä syystä nostaa pelaajien kehittäminen.