Kolmannen sektorin vapaaehtoistoiminnan ja julkisen palvelutuotannon välisen yhteistyön organisoinnin edellytykset Tarkastelukohteena Ulvilan kaupunki

Abstract

Tämä tutkimus on tehty toimeksiantona Porin perusturvakeskukselle. Tutkimuksen taustaan liittyvät suomalaisessa yhteiskunnassa meneillään olevat voimakkaat rakenteelliset muutokset sekä kysymys siitä, miten tulevaisuudessa voidaan turvata kansalaisten tarvitsemat hyvinvointipalvelut. Julkisuudessa on jo pitkään käyty keskustelua muun muassa vapaaehtoistoimijoiden mahdollisuuksista toimia hyvinvointiyhteiskuntamme palvelujärjestelmän lisäresurssina. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kolmannen sektorin vapaaehtoistoiminnan ja julkisen palvelutuotannon yhteistyön edellytyksiä. Huomio kiinnitetään erityisesti siihen, millaisia ovat kolmannen sektorin vapaaehtoistoimijoiden edellytykset toimia julkisen palvelutuotannon tukena tutkimuksen toimintaympäristössä eli Satakunnan alueella sijaitsevassa Ulvilassa.

Tutkimuksen teoreettinen tausta pohjautuu julkisen palvelutuotannon ja kolmannen sektorin tarkastelun lisäksi myös sidosryhmäyhteistyöhön verkostojohtamisen näkökulmasta. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty kahdeksan puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Tutkimuksessa on myös kartoitettu Ulvilaa kolmannen sektorin toimintaympäristönä lähettämällä sähköpostikysely ulvilalaisille vapaaehtoistoimijoille. Haastattelujen ja sähköpostikyselyn pohjalta saadut tulokset on teemoiteltu SWOT-analyysin avulla yhteistyöedellytysten vahvuuksiin, heikkouksiin, mahdollisuuksiin ja uhkiin.

Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että kolmannen sektorin vapaaehtoistoiminnan ja julkisen palvelutuotannon välisen yhteistyön edellytykset ovat ainakin Ulvilan toimintaympäristössä lähtökohtaisesti haasteelliset. Yhteistyöedellytyksiä heikentävät muun muassa resurssien puute yhteistyön koordinoimiseen, epätietoisuus ja epäluulot puolin ja toisin, sektoreiden välinen huono viestintä, kolmannen sektorin sisäinen hajanaisuus, uusien vapaaehtoistoimijoiden rekrytointivaikeudet, ikääntyvä jäsenistö järjestöissä sekä juridiset ongelmat. Joidenkin aikaisempien tutkimusten ja myös tämän tutkimuksen perusteella voidaan myös puhua vapaaehtoistoimintaan liittyvästä paradoksista eli siitä, miten vapaaehtoistoiminta voi eri sektoreiden yhteistyön tiivistyessä säilyä alkuperäisessä toimintamuodossaan puhtaana vapaaehtoistoimintana, jos toiminnalle asetetaan liikaa odotuksia tai velvoitteita. Vahvuuksina yhteistyön kehittämiselle nousivat tämän tutkimuksen perusteella muun muassa molemminpuolinen kiinnostus yhteistyöhön, halu etsiä yhteisiä päämääriä sekä hyvä asenneilmapiiri.