Hankinnan suorituskyvyn parantamisen mekanismit, niiden kattavuus ja käyttö
Arteva, Janne (2017-02-13)
Hankinnan suorituskyvyn parantamisen mekanismit, niiden kattavuus ja käyttö
Arteva, Janne
(13.02.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto. Turun kauppakorkeakoulu
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Hankinnan suorituskyvyn parantamisen tieteellinen tutkimus on jäänyt Suomessa verrattain vähäiselle huomiolle. Tässä tutkielmassa tarkastellaan hankinnan suorituskyvyn parantamista kahdessatoista Suomessa toimivassa yrityksessä. Tarkastelun alle on pyritty ottamaan eri kokoluokan ja toimialan yrityksiä, jotta saataisiin mahdollisimman kattava kuva hankinnan suorituskyvyn mekanismeista tarkastelluissa tapauksissa. Hankinnan suorituskyvyn parantamista Suomessa toimivissa yrityksissä tarkastellaan erityisesti Holger Schielen (2007) seitsemän hankinnan suorituskyvyn parantamisen ajurin kautta. Ajurit esitetään yksityiskohtaisesti luvussa 3. Tutkimusongelma jakautuu kahteen pääongelmaan, joista ensimmäisessä tarkastellaan Schielen ajurien kattavuutta ja taksonomiaa. Toisessa pääongelmassa tarkastellaan ajureiden käyttöä kehittämisorientaatio ja integraatio huomioon ottaen.
Tämä tutkimus on laadullinen tutkimus. Tutkimusmenetelmä noudattaa ekstensiivisen monitapaustutkimuksen periaatteita, joissa korostuvat tulkinnallisuus ja tutkittavan tapauksen ymmärtäminen siihen osallistuvien yksiköiden (tässä tapauksessa kahdentoista tapauksen) perspektiivistä. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla ja aineiston analyysiin käytettiin NVivo- nimistä analyysityökalua. Tutkimustulokset antoivat vahvaa näyttöä siitä, että hankinnan suorituskyvyn ajurit muodostavat keskenään ajurikombinaatioita, jotka puolestaan voivat muodostaa kokonaisen hankintastrategian. Lisäksi mahdollisten piilevien ajureiden (sellaisien, joita Schiele ei ole tutkimuksessaan tuonut esiin) olemassaolosta saatiin näyttöä. Vaadittavan kehittämisorientaation sekä integraation taso näytti määrittyvän pääasiassa organisaation resurssien ja vallitsevan muutostarpeen mukaan.
Empiirinen tutkimus osoitti, että hankinnan suorituskyvyn ajurit näyttäisivät esiintyvän joko yksittäisinä toisistaan erillisinä, päällekkäisinä tai peräkkäisinä. Ajurin käytöstä seuraa useimmiten joku saavutus (esim. uusi prosessi, käytäntö, tuotespesifikaatio, sopimus, työkalu ym.). Saavutuksella voidaan puolestaan katsoa olevan vaikutusta hankinnan suorituskykyyn lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Hankinnan suorituskyvyn ajureiden nykyiset määritelmät näyttävät tämän tutkimusaineiston puitteissa olevan suhteellisen kattavia. Yhden ajurin määritelmän voidaan kuitenkin katsoa tarvitsevan suhteellisen perusteellista uudelleenarvioimista. Schielen ajureiden kattavuuden ja taksonomian sekä käytön tarkastelu vaatii suurta tutkimusaineistoa ja pitkäjänteistä työtä. Näin ollen kokonaisvaltaisempien suuntaviivojen esille tuominen vaatii vielä lisätutkimusta. Tästä huolimatta voidaan tämän tutkimuksen katsoa luoneen otolliset puitteet jatkotutkimukselle.
Tämä tutkimus on laadullinen tutkimus. Tutkimusmenetelmä noudattaa ekstensiivisen monitapaustutkimuksen periaatteita, joissa korostuvat tulkinnallisuus ja tutkittavan tapauksen ymmärtäminen siihen osallistuvien yksiköiden (tässä tapauksessa kahdentoista tapauksen) perspektiivistä. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla ja aineiston analyysiin käytettiin NVivo- nimistä analyysityökalua. Tutkimustulokset antoivat vahvaa näyttöä siitä, että hankinnan suorituskyvyn ajurit muodostavat keskenään ajurikombinaatioita, jotka puolestaan voivat muodostaa kokonaisen hankintastrategian. Lisäksi mahdollisten piilevien ajureiden (sellaisien, joita Schiele ei ole tutkimuksessaan tuonut esiin) olemassaolosta saatiin näyttöä. Vaadittavan kehittämisorientaation sekä integraation taso näytti määrittyvän pääasiassa organisaation resurssien ja vallitsevan muutostarpeen mukaan.
Empiirinen tutkimus osoitti, että hankinnan suorituskyvyn ajurit näyttäisivät esiintyvän joko yksittäisinä toisistaan erillisinä, päällekkäisinä tai peräkkäisinä. Ajurin käytöstä seuraa useimmiten joku saavutus (esim. uusi prosessi, käytäntö, tuotespesifikaatio, sopimus, työkalu ym.). Saavutuksella voidaan puolestaan katsoa olevan vaikutusta hankinnan suorituskykyyn lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Hankinnan suorituskyvyn ajureiden nykyiset määritelmät näyttävät tämän tutkimusaineiston puitteissa olevan suhteellisen kattavia. Yhden ajurin määritelmän voidaan kuitenkin katsoa tarvitsevan suhteellisen perusteellista uudelleenarvioimista. Schielen ajureiden kattavuuden ja taksonomian sekä käytön tarkastelu vaatii suurta tutkimusaineistoa ja pitkäjänteistä työtä. Näin ollen kokonaisvaltaisempien suuntaviivojen esille tuominen vaatii vielä lisätutkimusta. Tästä huolimatta voidaan tämän tutkimuksen katsoa luoneen otolliset puitteet jatkotutkimukselle.