Freudilainen psykoanalyysi Zenon obsessioissa Italo Svevon romaanissa La coscienza di Zeno
Toiviainen, Outi (2017-02-13)
Freudilainen psykoanalyysi Zenon obsessioissa Italo Svevon romaanissa La coscienza di Zeno
Toiviainen, Outi
(13.02.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkielmani kohteena on viime vuosisadan alkupuolella vuonna 1923 ilmestynyt Italo Svevon (Ettore Schmitz) kirjoittama introspektiivinen ja psykoanalyyttinen romaani La coscienza di Zeno, joka toimi perinteisen romaanin uudistajana ja vaikutti psykologisen romaanin kehitykseen. Romaani kertoo vanhenevan Zeno Cosinin elämäntarinan. Viisi vuosikymmentä ylittäneenä ihmisenä Zeno päättää hakea apua psykoanalyysistä, johon hoito- ja terapiamuotona hän kuitenkin suhtautuu epäillen. Hän hakee apua pakkomielteiseen tupakanpolttamiseen ja sen pakkomielteisiin lopetusyrityksiin, neuroosiin, joka aika ajoin, tilanteeseen mukautuen, kykenee muuttamaan muotoaan. Zeno pitää tupakanhimoa varsinaisena sairautenaan, mistä hän elämäntarinassaankin lähtee liikkeelle. Tupakanhimon neuroosin takaa paljastuu joukko muita neuroottisia pakkomielteitä, perversioita ja psykooseja, mistä johtuen Zenon taudinkuvasta tulee entistä monimutkaisempi. Esiin nousevat myös Zenon tärkeimmät ihmissuhteet, joiden suhteen Zeno tuntee itsensä poikkeavaksi. Näin romaani toimii samalla kuvauksena aikansa porvarillisesta kulttuuriyhteiskunnasta, joka oli kriisissä. Myös ihminen, joka ei sopeutunut siihen, oli kriisissä. Zenon minä rinnastuu pessimistiseen maailmankuvaan.
Zenon ja hänen sairautensa ymmärtämiseksi olen tutkielmassani käyttänyt apunani Sigmund Freudin psykoanalyyttistä teoriaa, joka on läsnä romaanissa sen alusta loppuun saakka keskeisenä temaattisena komponenttina, jonka ympärille muut komponentit kietoutuvat muodostaen yhdessä temaattisen kudelman, joka tekee teoksesta romaanin. Psykoanalyysi, josta Svevo itse oli kiinnostunut ja josta hän löysi uudenlaisen rakenteen romaanilleen, toimii La coscienza di Zenon punaisena lankana. Tutkielmassani olen pyrkinyt selvittämään Zenon obsessioiden kautta freudilaisen psykoanalyysin merkitystä romaanin rakentumisen ja temaattisen komponoitumisen kannalta. Koska näkökulmani on Zenossa, joka kertoo elämäntarinansa itse ja jonka psyykeen romaanin tapahtumat sijoittuvat, olen seurannut Zenon ajatuksia pyrkien samalla hahmottamaan freudilaisia aspekteja tarinan kerronnassa ja ymmärtämään niiden merkitystä. Psykoanalyysi ei paranna Zenoa, mutta se osoittautuu olennaiseksi itseymmärryksen välineeksi. Sen kautta Zeno pyrkii ymmärtämään itseään ja sairauttaan. Sairaus merkitsee Zenolle keinoa, jonka avulla paeta ahdistuneisuutta sekä ympärillä olevaa todellisuutta, johon hän ei tunne kuuluvansa. Sairaus, joka on hänen terveytensä, on hänen ratkaisunsa ongelmaan.
Zenon ja hänen sairautensa ymmärtämiseksi olen tutkielmassani käyttänyt apunani Sigmund Freudin psykoanalyyttistä teoriaa, joka on läsnä romaanissa sen alusta loppuun saakka keskeisenä temaattisena komponenttina, jonka ympärille muut komponentit kietoutuvat muodostaen yhdessä temaattisen kudelman, joka tekee teoksesta romaanin. Psykoanalyysi, josta Svevo itse oli kiinnostunut ja josta hän löysi uudenlaisen rakenteen romaanilleen, toimii La coscienza di Zenon punaisena lankana. Tutkielmassani olen pyrkinyt selvittämään Zenon obsessioiden kautta freudilaisen psykoanalyysin merkitystä romaanin rakentumisen ja temaattisen komponoitumisen kannalta. Koska näkökulmani on Zenossa, joka kertoo elämäntarinansa itse ja jonka psyykeen romaanin tapahtumat sijoittuvat, olen seurannut Zenon ajatuksia pyrkien samalla hahmottamaan freudilaisia aspekteja tarinan kerronnassa ja ymmärtämään niiden merkitystä. Psykoanalyysi ei paranna Zenoa, mutta se osoittautuu olennaiseksi itseymmärryksen välineeksi. Sen kautta Zeno pyrkii ymmärtämään itseään ja sairauttaan. Sairaus merkitsee Zenolle keinoa, jonka avulla paeta ahdistuneisuutta sekä ympärillä olevaa todellisuutta, johon hän ei tunne kuuluvansa. Sairaus, joka on hänen terveytensä, on hänen ratkaisunsa ongelmaan.