Metsäisten elinympäristöjen suojeluarvot - valtakunnallinen ja alueellinen vertailu
Roström, Heli (2017-02-20)
Metsäisten elinympäristöjen suojeluarvot - valtakunnallinen ja alueellinen vertailu
Roström, Heli
(20.02.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma METSO:n (2008–2025) tavoitteiden toteuttamiseksi kustannustehokkaasti on joissakin Suomen valtion hallinnollisissa yksiköissä otettu käyttöön ekologinen päätösanalyysiohjelmisto Zonation. Zonation-ohjelmiston avulla on tehty analyyseja erilaisin painotuksin metsäisten elinympäristöjen suojeluarvojen selvittämiseksi ja suojelun kohdentamiseksi korkeimman priorisaation metsäisiin elinympäristöihin. Tutkimuksessa vertaillaan Zonation-ohjelmistolla tuotettuja valtakunnallisen (VMA) ja alueellisen (AMA) metsäisten elinympäristöjen analyysien priorisaatiokarttoja erilaisten paikkatietoaineistojen avulla.
Tutkimuksessa selvitetään kahdella erilaisella analyysimenetelmällä saatujen metsäisten elinympäristöjen suojeluarvojen eroja ja metsäisten elinympäristöjen maantieteellisen sijoittumisen eroja. Lisäksi selvitetään, voidaanko erilaisilla maantieteellisillä ilmiöillä selittää metsäisten elinympäristöjen sijaintia. Tutkimuksessa selvitetään myös metsäisten elinympäristöjen sijoittumista suhteessa nykyisiin suojelualueisiin.
Tuloksissa havaittiin metsäisten elinympäristöjen sijoittumisessa eroja VMA:n ja AMA:n välillä. Suurimmat erot näkyivät Hämeen ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY) alueilla. Lisäksi havaittiin metsäisten elinympäristöjen maantieteellisessä sijoittumisessa kahden analyysin välillä pohjois-eteläsuuntainen ero. VMA:ssa parhaat metsäiset elinympäristöt painottuivat eteläiseen Suomeen, AMA:ssa taas pohjoiseen Suomeen. Raja noudatti ELY-keskusalueiden rajausta linjalla Varsinais-Suomi ja Satakunta - Keski-Suomi - Pohjois-Karjala.
Tutkimuksessa selvisi, että ELYjen pinta-alaan suhteutettuna eniten arvokkaimpia metsäisiä elinympäristöjä oli Uudenmaan ja Hämeen ELY-keskusten alueilla. Vähiten kohteita oli Lapissa ja Kainuussa sekä alueella Etelä-Pohjanmaalta Pohjois-Pohjanmaalle. Metsäisiä elinympäristöjä oli eniten hemi- ja eteläboreaalisilla metsäkasvillisuusvyöhykkeillä, mikä näkyi myös vertailtaessa elinympäristöjen sijaintia suhteessa muihin maantieteellisiin ilmiöihin. Tutkimuksessa selvisi myös, että suurin osa luonnonsuojelualueilla sijaitsevista metsäisistä elinympäristöistä sijaitsi kansallispuistoissa, soidensuojelualueilla ja erämaa-alueilla. Pinta-alaosuuteen suhteutettuna eniten suojeluarvoltaan arvokkaimpia kohteita oli vanhojen metsien suojelualueilla. Tuloksissa havaittiin, että arvokkaimmat metsäiset elinympäristöt sijoittuivat kaupunkialueiden keskustaajamiin ja kaupungin läheiselle maaseudulle. Lähes kaksi kolmannesta elinympäristöistä sijaitsi kuitenkin harvaan asutulla maaseudulla.
Tutkimuksessa selvitetään kahdella erilaisella analyysimenetelmällä saatujen metsäisten elinympäristöjen suojeluarvojen eroja ja metsäisten elinympäristöjen maantieteellisen sijoittumisen eroja. Lisäksi selvitetään, voidaanko erilaisilla maantieteellisillä ilmiöillä selittää metsäisten elinympäristöjen sijaintia. Tutkimuksessa selvitetään myös metsäisten elinympäristöjen sijoittumista suhteessa nykyisiin suojelualueisiin.
Tuloksissa havaittiin metsäisten elinympäristöjen sijoittumisessa eroja VMA:n ja AMA:n välillä. Suurimmat erot näkyivät Hämeen ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY) alueilla. Lisäksi havaittiin metsäisten elinympäristöjen maantieteellisessä sijoittumisessa kahden analyysin välillä pohjois-eteläsuuntainen ero. VMA:ssa parhaat metsäiset elinympäristöt painottuivat eteläiseen Suomeen, AMA:ssa taas pohjoiseen Suomeen. Raja noudatti ELY-keskusalueiden rajausta linjalla Varsinais-Suomi ja Satakunta - Keski-Suomi - Pohjois-Karjala.
Tutkimuksessa selvisi, että ELYjen pinta-alaan suhteutettuna eniten arvokkaimpia metsäisiä elinympäristöjä oli Uudenmaan ja Hämeen ELY-keskusten alueilla. Vähiten kohteita oli Lapissa ja Kainuussa sekä alueella Etelä-Pohjanmaalta Pohjois-Pohjanmaalle. Metsäisiä elinympäristöjä oli eniten hemi- ja eteläboreaalisilla metsäkasvillisuusvyöhykkeillä, mikä näkyi myös vertailtaessa elinympäristöjen sijaintia suhteessa muihin maantieteellisiin ilmiöihin. Tutkimuksessa selvisi myös, että suurin osa luonnonsuojelualueilla sijaitsevista metsäisistä elinympäristöistä sijaitsi kansallispuistoissa, soidensuojelualueilla ja erämaa-alueilla. Pinta-alaosuuteen suhteutettuna eniten suojeluarvoltaan arvokkaimpia kohteita oli vanhojen metsien suojelualueilla. Tuloksissa havaittiin, että arvokkaimmat metsäiset elinympäristöt sijoittuivat kaupunkialueiden keskustaajamiin ja kaupungin läheiselle maaseudulle. Lähes kaksi kolmannesta elinympäristöistä sijaitsi kuitenkin harvaan asutulla maaseudulla.