Kuvia ja kuvitelmia Sovittautumisia Saana Wangin valokuviin
Kiiskinen, Mari (2017-03-07)
Kuvia ja kuvitelmia Sovittautumisia Saana Wangin valokuviin
Kiiskinen, Mari
(07.03.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassa hahmotetaan valitun kuva-aineiston sovittautumista Maurice Merleau-Pontyn ruumiinfenomenologiaan sekä Gaston Bachelardin fenomenologiseen, kuvittelevan tulkinnan metodiin. Kuva-aineistoon lukeutuu valokuvataiteilija Saana Wangin tuotantoa vuosilta 2007-2012. Tulkinnan keskiöön paikantuu otteita taiteilijan laajasta, Hujialou (2010) -nimisestä kuvasarjasta, joka sijoittuu Pekingiin, teossarjan nimeä kantavalle alueelle. Kuvissa piirtyy esiin Kiinassa tapahtuva suuri muutos ja kehitys; vanhan, omaa perinnettään kantavan rakennuskannan lakaiseminen pois uuden tieltä. Kuitenkin, vaikka kuvat osaltaan dokumentoivat maassa tapahtuvaa murrosta, liukuvat ne fiktiivisten elementtiensä ansiosta toisenlaisiin tulkinnallisiin kehyksiin. Kuvia luetaankin eritoten uneksinnalle ja kuvitteluun kutsuvina tiloina, mitä teosten avautuminen elämän hylkäämiin, monimerkityksisiin sisätiloihin vahvistaa.
Tutkielma jakautuu kahteen päälukuun. Ensimmäisessä käsittelyluvussa kartoitetaan pro gradu -työn teoreettista pohjaa avaamalla ruumiinfenomenologista ruumiin ja maailman suhdetta, sekä samankaltaista yhteistä muotoutumista toteuttavaa tilan ja sitä elävän yksilön vuoropuhelua. Lähdekirjallisuuden ja käsitteiden välityksellä pohditaan kuva-aineiston maailmaa ja elementtejä sekä tapaillaan lähinnä yleistasoisia tulkintoja ja kosketuksia kuvasarjaan kokonaisuutena. Teoksia pohditaan muun muassa ruumiinfenomenologisen horisontin käsitteen tuntumassa sekä eksplikoidaan kuvissa toistuvia naamioita. Tekstiin rakentuu myös valokuvaa välineenä avaava osio, mikä kirjoittaa kuva-aineiston osaksi mediumin teoriaa ja nykykeskustelua. Vaikka tutkimusasenne on pääasiassa fenomenologinen, siirtyy tuo ote välillä taka-alalle toisenlaisten, kuvien maailmaa hahmottavien jäsennysten noustessa keskiöön.
Tutkielman toinen käsittelyluku keskittyy kuva-aineiston lukuun kuvittelevassa tulkinnassa, jossa teoksista rakentuva luenta ymmärretään katsojan ja kuvan yhteisenä kehkeytymisenä. Metodia tarkennetaan luvun alussa, minkä myötä virittäydytään kuvien maailmaan. Valokuvista piirtyy esiin yhteiseen olemisen tapaan asettuvia eleitä ja elementtejä kuten hiljaisia interiöörejä, käpertyviä kehoja, uinuvia sänkyjä ja haaveellisia orientin kuvauksia. Teosten yhteinen modus näyttäytyy todellisuudelta kääntyvänä ja maailman huokoisena näkymättömänä. Kuvitelmaan kääriytyvät kuvat kehottavat uneksimaan äärelleen, kirjoittamaan itselleen uuden kertomuksen.
Tutkielma jakautuu kahteen päälukuun. Ensimmäisessä käsittelyluvussa kartoitetaan pro gradu -työn teoreettista pohjaa avaamalla ruumiinfenomenologista ruumiin ja maailman suhdetta, sekä samankaltaista yhteistä muotoutumista toteuttavaa tilan ja sitä elävän yksilön vuoropuhelua. Lähdekirjallisuuden ja käsitteiden välityksellä pohditaan kuva-aineiston maailmaa ja elementtejä sekä tapaillaan lähinnä yleistasoisia tulkintoja ja kosketuksia kuvasarjaan kokonaisuutena. Teoksia pohditaan muun muassa ruumiinfenomenologisen horisontin käsitteen tuntumassa sekä eksplikoidaan kuvissa toistuvia naamioita. Tekstiin rakentuu myös valokuvaa välineenä avaava osio, mikä kirjoittaa kuva-aineiston osaksi mediumin teoriaa ja nykykeskustelua. Vaikka tutkimusasenne on pääasiassa fenomenologinen, siirtyy tuo ote välillä taka-alalle toisenlaisten, kuvien maailmaa hahmottavien jäsennysten noustessa keskiöön.
Tutkielman toinen käsittelyluku keskittyy kuva-aineiston lukuun kuvittelevassa tulkinnassa, jossa teoksista rakentuva luenta ymmärretään katsojan ja kuvan yhteisenä kehkeytymisenä. Metodia tarkennetaan luvun alussa, minkä myötä virittäydytään kuvien maailmaan. Valokuvista piirtyy esiin yhteiseen olemisen tapaan asettuvia eleitä ja elementtejä kuten hiljaisia interiöörejä, käpertyviä kehoja, uinuvia sänkyjä ja haaveellisia orientin kuvauksia. Teosten yhteinen modus näyttäytyy todellisuudelta kääntyvänä ja maailman huokoisena näkymättömänä. Kuvitelmaan kääriytyvät kuvat kehottavat uneksimaan äärelleen, kirjoittamaan itselleen uuden kertomuksen.