Ihmisen parechovirustyyppien 1 ja 3 pH-riippuvainen endosytoosi
Miettinen, Moona (2017-03-08)
Ihmisen parechovirustyyppien 1 ja 3 pH-riippuvainen endosytoosi
Miettinen, Moona
(08.03.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Endosytoosi on soluissa jatkuvasti tapahtuvaa aineiden kuljetusta soluja rajaavan kaksoiskalvon yli. Se jaetaan yleensä fagosytoosiin ja pinosytoosiin. Fagosytoosissa erikoistuneet solut ottavat sisään suuria kappaleita, kun taas pinosytoosissa pääasiassa nestettä ja siihen liuenneita yhdisteitä epäspesifisesti tai reseptorivälitteisesti. Pinosytoosi voidaan jakaa erilaisiin reitteihin sen perusteella mitä solun komponentteja reittiin liittyy ja minkälaisia endosyyttisiä vesikkelejä (endosomeja) muodostuu. Reittejä ovat esimerkiksi klatriini- ja kaveolivälitteiset reitit, makropinosytoosi ja useita muita vähemmän tutkittuja reittejä.
Virukset hyödyntävät endosytoosia solun sisään päästäkseen. Ne sitoutuvat solupinnan reseptoreihin saaden aikaan tietyn reitin aktivoitumisen. Ne otetaan sisään endosomeissa, joissa ne kulkeutuvat replikaatiokohteisiinsa. Endosomit kypsyvät kulkeutuessaan syvemmälle solulimaan. Se pitää sisällään niiden happamoitumisen, joka on joillekin viruksille oleellista onnistuneen infektion kannalta. Happamoituminen saa aikaan esimerkiksi muutoksia viruksen kuorirakenteessa, mahdollistaen genomin vapautumisen. Virusten endosytoosin tutkimisen kautta saadaan tietoa itse endosytoosireitin mekanismeista sekä keinoja taistella virusinfektiota vastaan.
Ihmisen parechovirukset (HPeV:t) ovat pikornaviruksiin kuuluvia pieniä vaipattomia RNA-viruksia. Niitä on tunnistettu kuusi tyyppiä (HPeV-1-6), joista kaikilla, paitsi HPeV-3:lla, on kuoriproteiinissaan RGD-aminohappoalue, jolla viruksen oletetaan sitoutuvan integriineihin. HPeV-1 on ainoa näistä viruksista, jonka endosytoosia on tutkittu ja sen uskotaan käyttävän klatriinivälitteistä reittiä soluun päästäkseen.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää HPeV-1:n ja 3:n endosytoosimekanismia ja pH-riippuvuutta erilaisten endosomien happamoitumiseen ja endosytoosissa tarvittaviin solun molekyyleihin vaikuttavien aineiden avulla. Virusten sitoutumista integriineihin tutkittiin integriinien toimintaa estävien vasta-aineiden kanssa.
Tulokset osoittivat, että molempien virusten infektio on riippuvaista pH:sta, dynamiinista, kolesterolista ja aktiinista. Perinteisellä klatriinivälitteisen reitin inhibiittorilla (klorpromatsiinilla) ei havaittu vaikutusta HPeV-1:n infektioon, mikä ei tue aiempaa havaintoa siitä, että virus käyttäisi tätä reittiä. Integriinien toiminnan esto vaikutti samoin molempiin viruksiin huolimatta siitä, että HPeV-3:lta puuttuu RGD-alue. Virusinfektiot olivat riippuvaisia αVβ1-integriinistä. Ainoa ero virusten välillä havaittiin αVβ1-integriinin inhibiittorin avulla.
Virukset hyödyntävät endosytoosia solun sisään päästäkseen. Ne sitoutuvat solupinnan reseptoreihin saaden aikaan tietyn reitin aktivoitumisen. Ne otetaan sisään endosomeissa, joissa ne kulkeutuvat replikaatiokohteisiinsa. Endosomit kypsyvät kulkeutuessaan syvemmälle solulimaan. Se pitää sisällään niiden happamoitumisen, joka on joillekin viruksille oleellista onnistuneen infektion kannalta. Happamoituminen saa aikaan esimerkiksi muutoksia viruksen kuorirakenteessa, mahdollistaen genomin vapautumisen. Virusten endosytoosin tutkimisen kautta saadaan tietoa itse endosytoosireitin mekanismeista sekä keinoja taistella virusinfektiota vastaan.
Ihmisen parechovirukset (HPeV:t) ovat pikornaviruksiin kuuluvia pieniä vaipattomia RNA-viruksia. Niitä on tunnistettu kuusi tyyppiä (HPeV-1-6), joista kaikilla, paitsi HPeV-3:lla, on kuoriproteiinissaan RGD-aminohappoalue, jolla viruksen oletetaan sitoutuvan integriineihin. HPeV-1 on ainoa näistä viruksista, jonka endosytoosia on tutkittu ja sen uskotaan käyttävän klatriinivälitteistä reittiä soluun päästäkseen.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää HPeV-1:n ja 3:n endosytoosimekanismia ja pH-riippuvuutta erilaisten endosomien happamoitumiseen ja endosytoosissa tarvittaviin solun molekyyleihin vaikuttavien aineiden avulla. Virusten sitoutumista integriineihin tutkittiin integriinien toimintaa estävien vasta-aineiden kanssa.
Tulokset osoittivat, että molempien virusten infektio on riippuvaista pH:sta, dynamiinista, kolesterolista ja aktiinista. Perinteisellä klatriinivälitteisen reitin inhibiittorilla (klorpromatsiinilla) ei havaittu vaikutusta HPeV-1:n infektioon, mikä ei tue aiempaa havaintoa siitä, että virus käyttäisi tätä reittiä. Integriinien toiminnan esto vaikutti samoin molempiin viruksiin huolimatta siitä, että HPeV-3:lta puuttuu RGD-alue. Virusinfektiot olivat riippuvaisia αVβ1-integriinistä. Ainoa ero virusten välillä havaittiin αVβ1-integriinin inhibiittorin avulla.