Ennakoiva strateginen kriisijohtaminen organisaatiossa

Abstract

Kriisijohtaminen ymmärretään strategioiden, prosessien ja toimenpiteiden suunnitelmalliseksi johtamiseksi, joiden avulla ennaltaehkäistään kriisien kehittymistä sekä reagoidaan organisaatiossa esiintyviin kriiseihin. Kriisijohtaminen ei ole koskaan ollut yksinkertaisin tehtävä, jos organisaatio on sisäisesti epäjärjestyksessä, media tuo lisäpainetta ja haluaa vastauksia avoimiin kysymyksiin ja jos käytössä on vain vaillinaista informaatiota, jonka perusteella on tehtävä päätöksiä. Voidaan ajatella, että juuri edellä mainittujen syiden takia organisaatioiden tulee laatia ja toteuttaa tehokkaasti kriisisuunnitelmat, jotta monimuotoiset kriisit on mahdollista ennaltaehkäistä onnistuneesti tai pysäyttää ennen kuin kriisit kehittyvät tuhoksi tai katastrofiksi.

Tutkimusstrategiaksi ja –menetelmäksi valittiin kvalitatiivinen case-tutkimus, koska tavoitteena on selvittää yksityiskohtaisemmin Arctia Oy:n strategista kriisijohtamista ja määrittää Arctian kriisijohtamisvalmiutta ja löytää siitä mahdollisia heikkouksia ja puutteita, joita tämän tutkimuksen havaintojen ja johtopäätösten avulla voitaisiin kehittää edelleen tulevaisuudessa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu laaja-alaisesti aihealueen akateemiseen kirjallisuuteen. Tutkimuksessa on käytössä yksi tutkimusmetodi, jota hyödynnetään empiirisen tutkimuksen osuudessa, kirjallisten dokumenttien tutkiminen, joita tässä tutkimuksessa olivat Arctia Oy:n vuosikatsaukset 2013–2015, eri uutissivustojen julkaisemat uutiset (muun muassa Helsingin Sanomat, Kauppalehti ja Yleisradio) sekä valtioneuvoston kanslian raportit Arctia Shipping Oy:n liiketoiminnan kehittämismahdollisuudet, Suomen merialueiden jäänmurto ja polaarinen ulottuvuus ja Suomen arktinen strategia 2013.

Tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan, että tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen Pearsonin ja Clairin (1998, 66) kriisijohtamisen prosessimallin avulla Arctian ennakoivasta strategisesta kriisijohtamisesta voidaan havaita, että strateginen kriisijohtaminen muodostaa moniulotteisen, kompleksisen ja epälineaarisen kokonaisuuden, jossa absoluuttisilla ennusteilla ei ole täysin sijaa, vaan erilaiset yksittäiset muuttuvat tekijät saattavat aiheuttaa pieniä häiriöitä, joilla taas voi olla massiiviset kerrannaisvaikutukset laajemmin lopputulokseen. Tämän seurauksena organisaatioiden strategiatyössä kriisien ennakointi saatetaan unohtaa täysin, vaikka se on kriisihallintaa ajatellen edullisin ja organisaation tulevaisuutta ajatellen kannattavin vaihtoehto.