”Kaukaisen paikan topos – Venäjän ja venäläisyyden representaatiot suomalaisessa nykykirjallisuudessa”
Minkkinen, Reetta (2017-03-14)
”Kaukaisen paikan topos – Venäjän ja venäläisyyden representaatiot suomalaisessa nykykirjallisuudessa”
Minkkinen, Reetta
(14.03.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Pro gradu -työni käsittelee neljän suomalaisen nykykirjallisuutta edustavan romaanin Venäjän kuvausta. Tutkimissani romaaneissa liikutaan nykyisen Venäjän alueella ja kuvataan niin aluetta kuin sen asukkaitakin. Tutkimani teokset ovat Kristina Carlsonin Maan ääreen (1999), Rosa Liksomin Hytti nro 6 (2011), Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme (2014) ja Katja Ketun Yöperhonen (2015). Teosten tapahtumat sijoittuvat maantieteellisesti katsottuna Venäjän tai Neuvostoliiton alueelle ja ne kuvaavat eri aikakausia 1800-luvun alusta vuoteen 2015.
Venäjää ja venäläisyyttä kuvatessaan esityksillä on yhtäläisyyksiä, joita pro gradu työssäni esittelen. Esitän työssäni, että kuvaukset muodostavat yhdessä kaukaisen paikan topoksen. Siksi työni käsittelee sitä, minkälaisia tuotetut Venäjän ja venäläisyyden kuvaukset ovat ja mitä yhteistä niillä on. Teoriaosuudessa esittelen kulttuurintutkijoiden kirjoituksia paikan tutkimuksesta sekä Stuart Hallin representaatioteoriaa. Hallin kirjoitusten pohjalta pohdin venäläisyyden kuvausten toiseuttavuutta ja stereotyyppisyyttä.
Tutkimissani teoksissa Venäjään liitetään suuria vastakohtia: sivistystä ja sivistymättömyyttä, pyhää henkisyyttä ja banaalin groteskia ruumiillisuutta. Aisteja korostavalla kuvailulla ja kliseisillä yksityiskohdilla teosten kuvaus on myös keskenään samankaltaista ja näyttää pyrkivän realistisuuteen. Silti postmoderneina romaaneina teoksissa kyseenalaistetaan tiedon ja toden kuvaus. Lopputuloksena tutkimieni romaanien Venäjän kuvaus – tai ”kaukaisen paikan topos” – on utopistinen ja myyttinen kirjallinen konstruktio. Täten Venäjän kuvauksia ei ole myöskään mielekästä lukea todenmukaisina, joskin realistisella lukutavalla on Suomessa pitkät perinteet. Kiinnostukseni tutkimuskohteeseeni kumpuaakin huolesta, minkälaisia vaikutuksia on sillä, että nykykirjallisuudessa yleistyneet Venäjän kuvaukset luetaan realistisina ja samalla saatetaan ohittaa kuvausten postmodernit piirteet.
Venäjää ja venäläisyyttä kuvatessaan esityksillä on yhtäläisyyksiä, joita pro gradu työssäni esittelen. Esitän työssäni, että kuvaukset muodostavat yhdessä kaukaisen paikan topoksen. Siksi työni käsittelee sitä, minkälaisia tuotetut Venäjän ja venäläisyyden kuvaukset ovat ja mitä yhteistä niillä on. Teoriaosuudessa esittelen kulttuurintutkijoiden kirjoituksia paikan tutkimuksesta sekä Stuart Hallin representaatioteoriaa. Hallin kirjoitusten pohjalta pohdin venäläisyyden kuvausten toiseuttavuutta ja stereotyyppisyyttä.
Tutkimissani teoksissa Venäjään liitetään suuria vastakohtia: sivistystä ja sivistymättömyyttä, pyhää henkisyyttä ja banaalin groteskia ruumiillisuutta. Aisteja korostavalla kuvailulla ja kliseisillä yksityiskohdilla teosten kuvaus on myös keskenään samankaltaista ja näyttää pyrkivän realistisuuteen. Silti postmoderneina romaaneina teoksissa kyseenalaistetaan tiedon ja toden kuvaus. Lopputuloksena tutkimieni romaanien Venäjän kuvaus – tai ”kaukaisen paikan topos” – on utopistinen ja myyttinen kirjallinen konstruktio. Täten Venäjän kuvauksia ei ole myöskään mielekästä lukea todenmukaisina, joskin realistisella lukutavalla on Suomessa pitkät perinteet. Kiinnostukseni tutkimuskohteeseeni kumpuaakin huolesta, minkälaisia vaikutuksia on sillä, että nykykirjallisuudessa yleistyneet Venäjän kuvaukset luetaan realistisina ja samalla saatetaan ohittaa kuvausten postmodernit piirteet.