”Te ette tiedä, mistä minä tulen”: Identiteettityö, toimijuus ja vastapuhe romanialaisten ja bulgarialaisten katutyöläisten kertomuksissa

Abstract

Tutkielmassa kohderyhmänä ovat Romaniasta ja Bulgariasta Suomeen matkustavat EU-siirtolaiset, jotka elävät Suomessa rekisteröimättöminä ja elättävät itsensä katutyöllä, kuten pullojen keräämisellä, kerjäämisellä tai katulehden myymisellä. Kiinnostuksen kohteena ovat ne identiteetit, toimijuudet ja vastapuhe, joita katutyöläiset rakentavat omaa elämäänsä koskevissa kertomuksissa. Tarkoituksena on antaa painoarvoa itäeurooppalaisten katutyöläisten toiselle tiedolle ja välittää sitä ympäröivään yhteiskuntaan haastamaan ”romanikerjäläisten” kategoriaa koskevaa virallista tietoa.

Tutkielman aineistona ovat viiden romanialaisen ja bulgarialaisen katutyöläisen haastattelut, jotka olen toteuttanut narratiivisella haastattelumenetelmällä liikkuvan väestön päiväkeskus Hirundossa Helsingissä. Haastattelujen lisäksi vietin viikon Hirundossa vapaaehtoistöissä ja keskuksen arkea havainnoimassa, joten tutkielmassa on viitteitä myös etnografiasta. Narratiivisuus ja sosiaalinen konstruktionismi kulkevat teoreettisena, ontologisena ja metodologisena lähtökohtanani läpi koko tutkimusprosessin. En oleta haastateltavien kertomusten olevan portti objektiiviseen todellisuuteen vaan siihen todellisuuteen, joka rakentuu haastattelutilanteessa haastateltavan, tutkijan ja tulkin vuorovaikutuksessa.

Haastattelemani katutyöläiset rakensivat kertomuksissaan identiteettiään jatkuvassa dialogissa niiden identiteettien kanssa, joita yhteiskunnalliset makronarratiivit tarjosivat heille. He olivat tietoisia makronarratiiveissa elävistä rikollisen, työnvieroksujan ja passiivisen autettavan identiteeteistä, ja vastustivat niitä rakentamalla itselleen päinvastaisia identiteettejä. Vaihtoehtoisten identiteettien lisäksi haastateltavat käyttivät aktiivisesti myös muita vastapuheen strategioita, kuten tavallisuusretoriikkaa ja leimatun identiteetin sälyttämistä toisten harteille. Heidän oma identiteettityönsä avasi heille monia uusia toimijuuden paikkoja. Toisaalta heidän kertomuksissaan tulivat esiin myös ne lukuisat esteet, joita arjen olosuhteet ja yhteiskunta asettavat heidän toimijuudelleen.

Haastateltavien kertomukset eivät noudattaneet perinteistä ison elämäkerrallisen narratiivin mallia, joka on jäsentynyt, juonellinen ja menneisyyteen sijoittuva. Sen sijaan ne olivat pieniä kertomuksia; sirpaleisia, poukkoilevia ja nykyhetkeen tai lähimenneisyyteen sijoittuvia. Pienten tarinoiden analyysi tarjosi hyvän lähtökohdan katutyöläisten kertomusten lukemiseen ja analysoimiseen, ja siitä on varmasti hyötyä myös muussa hiljennettyjä marginaaliryhmiä koskevassa tutkimuksessa. Pienten tarinoiden analyysi avaa lukijan silmät kertomusten välittämälle toiselle tiedolle, minkä tavoittaminen on sekä sosiaalityön tutkimuksessa että käytännöissä tärkeää. Pyrin tällä tutkielmalla tuomaan ilmi paitsi itäeurooppalaisten katutyöläisten toista tietoa myös niitä reittejä, joilla sosiaalityöntekijä voi tavoittaa marginaaliryhmien toista tietoa ja siten haastaa vallitsevia totuuksia ja kategorisointeja.