Vertaistuen erilaiset merkitykset aivovammaan sopeutuvalle
Herlevi, Kristiina (2017-03-21)
Vertaistuen erilaiset merkitykset aivovammaan sopeutuvalle
Herlevi, Kristiina
(21.03.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tavoitteenani oli tutkielmassani selvittää, vertaistuen erilaisia merkityksiä aivovammaan sopeutuvalle henkilölle: minkälaista tukea vertaistukiryhmä tuottaa ryhmään osallistujille sekä mitkä ovat vertaistuen erityispiirteet suhteessa läheisiltä ja ammattilaisilta saatavaan tukeen. Vaikean aivovamman saaminen muuttaa usein monella tavoin vamman saaneen elämää ja vaikuttaa arjessa selviytymiseen sekä sosiaalisiin suhteisiin. Sopeutuminen aivovamman aiheuttamiin oireisiin ja elämänmuutoksiin ei ole helppoa ja se vie usein aikaa ja edellyttää monenlaisia tukitoimia.
Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja aineisto on kerätty teemahaastattelumenetelmän avulla. Aineiston analyysi on toteutettu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Aineistoa varten haastattelin yhteensä kuutta, Aivovammaliiton paikallisyhdistyksen vertaistukitoimintaan osallistuvaa naista ja miestä, joilla kaikilla oli diagnostisoitu vaikea tai erittäin vaikea aivovamma ja jotka olivat osallistuneet jo useamman vuoden ajan Aivovammayhdistyksen vertaistukitoimintaan.
Vertaistuki näyttää vastaavan parhaiten keski-ikäisten ja pitkään vammautuneena olevien tarpeeseen sekä niiden tarpeeseen, joille aivovammalla on ollut syvälle luotaavat vaikutukset elämän kulkuun. Vertaistuen tarjoama mahdollisuus kokemusten jakamiseen, keskinäiseen tukeen, ymmärryksen ja yhteenkuuluvuuden tunteisiin sekä sosiaalisiin suhteisiin, helpottaa sopeutumista aivovamman aiheuttamiin oireisiin ja elämänmuutoksiin. Vertaistuki voi toimia myös polkuna toiminnallisuuteen ja sitä kautta yhteiskunnan osallisuuteen erityisesti tilanteissa, missä ei ole mahdollisuutta toteuttaa itseään palkkatyön kautta. Vertaistuki ei kuitenkaan näytä mahdollistavan sensitiivisten, henkilökohtaisten asioiden jakamista eikä se kykene vastaamaan syvään yksinäisyyteen.
Aivovammaan sopeutumista ja kuntoutumista tuetaan parhaiten kokonaisvaltaisen kuntoutuksen avulla, joka pitää sisällään ammattilaisten avun ja tuen, vertaistuen sekä läheisten tuottaman tuen. Tutkimuksessa ilmeni myös, ettei sosiaalityö kohtaa riittävällä tavalla aivovamman saaneiden henkilöiden psykososiaalisen tuen tarvetta.
Tutkimuksen perusteella, ammatillisten asiantuntijoiden ja erityisesti sosiaalityöntekijöiden työskentelyssä, tulisi painottua nykyistä kokonaisvaltaisempi työote ja tiiviimpi, organisaatioiden välinen yhteistyö. Myös moniammatillista yhteistyötä tulisi kehittää.
Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja aineisto on kerätty teemahaastattelumenetelmän avulla. Aineiston analyysi on toteutettu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Aineistoa varten haastattelin yhteensä kuutta, Aivovammaliiton paikallisyhdistyksen vertaistukitoimintaan osallistuvaa naista ja miestä, joilla kaikilla oli diagnostisoitu vaikea tai erittäin vaikea aivovamma ja jotka olivat osallistuneet jo useamman vuoden ajan Aivovammayhdistyksen vertaistukitoimintaan.
Vertaistuki näyttää vastaavan parhaiten keski-ikäisten ja pitkään vammautuneena olevien tarpeeseen sekä niiden tarpeeseen, joille aivovammalla on ollut syvälle luotaavat vaikutukset elämän kulkuun. Vertaistuen tarjoama mahdollisuus kokemusten jakamiseen, keskinäiseen tukeen, ymmärryksen ja yhteenkuuluvuuden tunteisiin sekä sosiaalisiin suhteisiin, helpottaa sopeutumista aivovamman aiheuttamiin oireisiin ja elämänmuutoksiin. Vertaistuki voi toimia myös polkuna toiminnallisuuteen ja sitä kautta yhteiskunnan osallisuuteen erityisesti tilanteissa, missä ei ole mahdollisuutta toteuttaa itseään palkkatyön kautta. Vertaistuki ei kuitenkaan näytä mahdollistavan sensitiivisten, henkilökohtaisten asioiden jakamista eikä se kykene vastaamaan syvään yksinäisyyteen.
Aivovammaan sopeutumista ja kuntoutumista tuetaan parhaiten kokonaisvaltaisen kuntoutuksen avulla, joka pitää sisällään ammattilaisten avun ja tuen, vertaistuen sekä läheisten tuottaman tuen. Tutkimuksessa ilmeni myös, ettei sosiaalityö kohtaa riittävällä tavalla aivovamman saaneiden henkilöiden psykososiaalisen tuen tarvetta.
Tutkimuksen perusteella, ammatillisten asiantuntijoiden ja erityisesti sosiaalityöntekijöiden työskentelyssä, tulisi painottua nykyistä kokonaisvaltaisempi työote ja tiiviimpi, organisaatioiden välinen yhteistyö. Myös moniammatillista yhteistyötä tulisi kehittää.