Etuyhteyskorot verosuunnitteluinstrumenttina erityisesti yrityshankintarakenteissa
Ahopelto, Joose (2017-03-21)
Etuyhteyskorot verosuunnitteluinstrumenttina erityisesti yrityshankintarakenteissa
Ahopelto, Joose
(21.03.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee etuyhteyskorkojen avulla yrityshankintarakenteissa tehtävää verosuunnittelua. Huomiota kiinnitetään sekä yleisen veronkiertosäännöksen että korkovähennysrajoitusten merkitykseen kansainvälistä veropakoa aiheuttavalle järjestelylle, jonka taustalla on erityisesti pääomamuotojen erilainen verokohtelu. Tutkielmassa peilataan säännös- ja tulkintaympäristössä tapahtuneita muutoksia epäneutraalin verokohtelun perusongelmaan sekä esitetään näkökulma mahdolliseksi ratkaisuvaihtoehdoksi. Metodi on lainopillinen.
Käytännönläheisen ja ongelmakeskeisen tarkastelun keskiössä ovat rajat ylittävät omistus- ja rahoitusjärjestelyt, joiden päämääränä on hankkia Suomessa asuva yhtiö. Usein hankkivana tahona käytetään niin ikään suomalaista yhtiötä tai sivuliikettä, jota ulkomainen osakkeenomistaja rahoittaa lainapainotteisesti. Sekä sisäisessä että ulkoisessa yrityskaupassa hyödynnettävän järjestelyn motiiveina ovat etenkin rahoitukseen ja verotukseen liittyvät edut.
Veronsaajien näkökulmasta monikansallisten konsernien hyödyntämä järjestely johtaa verotulojen epätasaiseen jakautumiseen valtioiden kesken. Merkittävä ongelma on, etteivät verot kerry maihin, joissa tuloa tuottavaa ja arvoa luovaa toimintaa harjoitetaan. Siksi valtiot ovat säätäneet korkomenojen vähentämistä rajoittavaa lainsäädäntöä ja paikoin myös kiristäneet yleisten veronkiertopykäliensä tulkintaa. Oikeuskäytännön kehitys kuvaakin erityisen hyvin tiukentunutta suhtautumista hankintarakenteissa etuyhteyskorkojen avulla harjoitettavaan verosuunnitteluun.
Suomessa vallitsevaan sääntelykehikkoon vaikuttavat kotimaisten muutosten lisäksi EU- ja verosopimusoikeudelliset uudistukset sekä OECD:n hankkeet. Kansainväliset toimijat tarjoavat kansainväliseen ongelmaan koordinoituja ratkaisuja, sillä yksittäisten valtioiden saattaa olla haastavaa puuttua rajat ylittäviin tilanteisiin. Ankarat rajoitukset myös heikentävät valtion mainetta houkuttelevana sijoittautumis- ja investointiympäristönä globaalissa verokilpailussa.
Aihepiiriä koskeva käytäntö ja sääntely elävät tällä hetkellä murrosvaihetta. Lisäksi hankintarakenteisiin vaikuttavat useat eri säännökset, joiden keskinäisestä suhteesta ei vielä ole käytäntöä. Verovelvolliselle kaikki tämä aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia ja vaivaa ennustettavuuden heikkenemisen, tulossuunnittelun sekä mahdollisten konserni- ja rahoitusrakennejärjestelyjen muodossa.
Käytännönläheisen ja ongelmakeskeisen tarkastelun keskiössä ovat rajat ylittävät omistus- ja rahoitusjärjestelyt, joiden päämääränä on hankkia Suomessa asuva yhtiö. Usein hankkivana tahona käytetään niin ikään suomalaista yhtiötä tai sivuliikettä, jota ulkomainen osakkeenomistaja rahoittaa lainapainotteisesti. Sekä sisäisessä että ulkoisessa yrityskaupassa hyödynnettävän järjestelyn motiiveina ovat etenkin rahoitukseen ja verotukseen liittyvät edut.
Veronsaajien näkökulmasta monikansallisten konsernien hyödyntämä järjestely johtaa verotulojen epätasaiseen jakautumiseen valtioiden kesken. Merkittävä ongelma on, etteivät verot kerry maihin, joissa tuloa tuottavaa ja arvoa luovaa toimintaa harjoitetaan. Siksi valtiot ovat säätäneet korkomenojen vähentämistä rajoittavaa lainsäädäntöä ja paikoin myös kiristäneet yleisten veronkiertopykäliensä tulkintaa. Oikeuskäytännön kehitys kuvaakin erityisen hyvin tiukentunutta suhtautumista hankintarakenteissa etuyhteyskorkojen avulla harjoitettavaan verosuunnitteluun.
Suomessa vallitsevaan sääntelykehikkoon vaikuttavat kotimaisten muutosten lisäksi EU- ja verosopimusoikeudelliset uudistukset sekä OECD:n hankkeet. Kansainväliset toimijat tarjoavat kansainväliseen ongelmaan koordinoituja ratkaisuja, sillä yksittäisten valtioiden saattaa olla haastavaa puuttua rajat ylittäviin tilanteisiin. Ankarat rajoitukset myös heikentävät valtion mainetta houkuttelevana sijoittautumis- ja investointiympäristönä globaalissa verokilpailussa.
Aihepiiriä koskeva käytäntö ja sääntely elävät tällä hetkellä murrosvaihetta. Lisäksi hankintarakenteisiin vaikuttavat useat eri säännökset, joiden keskinäisestä suhteesta ei vielä ole käytäntöä. Verovelvolliselle kaikki tämä aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia ja vaivaa ennustettavuuden heikkenemisen, tulossuunnittelun sekä mahdollisten konserni- ja rahoitusrakennejärjestelyjen muodossa.