Optimaalinen tutkimus- ja kehitystoiminnan investointiaste Suomessa
Asikainen, Sami (2017-03-29)
Optimaalinen tutkimus- ja kehitystoiminnan investointiaste Suomessa
Asikainen, Sami
(29.03.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto. Turun kauppakorkeakoulu
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkimus- ja kehitystoiminta (t&k-toiminta) on yleisesti tunnustettu taloustieteessä tärkeäksi talouskasvuun vaikuttavaksi tekijäksi ja sillä tarkoitetaan toimia, joilla pyritään tiedon lisäämiseen ja uuden luomiseen. Suomi tunnetaan korkean jalostusasteen maana ja tutkimus- ja kehitystoiminnan aste suhteessa bruttokansantuotteeseen on tunnetusti ollut korkealla tasolla. Vuoden 2008 finanssikriisin seurauksena suhteelliset tutkimus- ja kehitystoiminnan menot ovat kuitenkin olleet laskusuunnassa. Euroopan komissio julkisti vuonna 2008 Eurooppa 2020-strategian, jossa tähdätään Euroopan Unionin tasolla kolmen prosentin tutkimus- ja kehitystoiminnan menoihin suhteessa bruttokansantuotteeseen. Jokaiselle maalle on luotu omat kansalliset tavoitteet ja Suomessa Valtiovarainministeriö on asettanut tutkimus- ja kehitystoiminnan tavoitetasoksi neljä prosenttia bruttokansantuotteesta. Tässä tutkielmassa pyritään selvittämään se tutkimus- ja kehitystoiminnan taso suhteessa bruttokansantuotteeseen, jolla työn tuottavuuden kasvu maksimoituu.
Tutkimus- ja kehitystoiminnan ajatellaan olevan tärkeä talouskasvua määrittävä tekijä endogeenisissa taloustieteellisissä kasvumalleissa. Tämän havainnon pohjalta tutkielmassa muodostetaan neljä erilaista regressiomallia, joiden avulla optimaalinen tutkimus- ja kehitystoiminnan taso pyritään selvittämään. Tilastollisessa analyysissa käytetty aineisto on kerätty Eurostatin ja Tilastokeskuksen tietokannoista. Myös OECD:n keräämää aineistoa on käytetty vertailtaessa eri maita keskenään, mikäli Eurostatilta ei ole löytynyt aineistoa kaikista vertailuryhmän maista.
Muodostetuista regressiomalleista ainoastaan lineaarisen regression selittävät muuttujat ovat tilastollisesti merkitseviä 95 prosentin luottamusvälillä. Lineaarisen regression perusteella voidaan sanoa, että mikäli tutkimus- ja kehitystoimintaan panostetaan yli optimitason, niin työn tuottavuuden kasvuvauhti hidastuu ja alle optimitasolla panostettaessa työn tuottavuuden kasvuvauhti puolestaan kasvaa. Lineaarinen regressio ei sano mitään tutkimus- ja kehitystoiminnan optimaalisesta tasosta. Mikäli tehdään oletus siitä, että tutkielmassa muodostetut kvadraattiset regressiot ovat sellaisia, että ne kuvaavat tutkimus- ja kehitystoiminnan ja työn tuottavuuden muutosten yhteyttä oikealla tavalla, voidaan optimaalisen tutkimus- ja kehitystoiminnan tason olevan välillä 1,7–2,1 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Tutkimus- ja kehitystoiminnan ajatellaan olevan tärkeä talouskasvua määrittävä tekijä endogeenisissa taloustieteellisissä kasvumalleissa. Tämän havainnon pohjalta tutkielmassa muodostetaan neljä erilaista regressiomallia, joiden avulla optimaalinen tutkimus- ja kehitystoiminnan taso pyritään selvittämään. Tilastollisessa analyysissa käytetty aineisto on kerätty Eurostatin ja Tilastokeskuksen tietokannoista. Myös OECD:n keräämää aineistoa on käytetty vertailtaessa eri maita keskenään, mikäli Eurostatilta ei ole löytynyt aineistoa kaikista vertailuryhmän maista.
Muodostetuista regressiomalleista ainoastaan lineaarisen regression selittävät muuttujat ovat tilastollisesti merkitseviä 95 prosentin luottamusvälillä. Lineaarisen regression perusteella voidaan sanoa, että mikäli tutkimus- ja kehitystoimintaan panostetaan yli optimitason, niin työn tuottavuuden kasvuvauhti hidastuu ja alle optimitasolla panostettaessa työn tuottavuuden kasvuvauhti puolestaan kasvaa. Lineaarinen regressio ei sano mitään tutkimus- ja kehitystoiminnan optimaalisesta tasosta. Mikäli tehdään oletus siitä, että tutkielmassa muodostetut kvadraattiset regressiot ovat sellaisia, että ne kuvaavat tutkimus- ja kehitystoiminnan ja työn tuottavuuden muutosten yhteyttä oikealla tavalla, voidaan optimaalisen tutkimus- ja kehitystoiminnan tason olevan välillä 1,7–2,1 prosenttia bruttokansantuotteesta.