Työmarkkinainstituutioiden työllisyysvaikutukset
Berg, Jonas (2017-04-04)
Työmarkkinainstituutioiden työllisyysvaikutukset
Berg, Jonas
(04.04.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto. Turun kauppakorkeakoulu
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Eroja maiden työmarkkinainstituutioissa on pidetty merkittävänä selittäjänä maiden erilaisille työllisyyskokemuksille. Euroopan työmarkkinoita on luonnehdittu jäykiksi verrattuna Yhdysvaltojen vastaaviin, ja tällä erolla on pyritty selittämään eroa pitemmän ajan työttömyysluvuissa, ja sitä että vuonna 2008 alkaneen maailmanlaajuisen talouskriisin jälkeen työttömyysaste ei ole vieläkään Euroopassa palautunut kriisiä edeltäneelle tasolle, kun Yhdysvalloissa työttömyysaste on jo kriisiä edeltäneellä tasolla. Institutionaaliset erot voivat myös auttaa selittämään EU-maiden työttömyyslukujen heterogeenisyyttä.
Tämän tutkielman tavoitteeksi asetettiin aluksi työmarkkinainstituutioiden työllisyysvaikutuksien selvittäminen sekä teoreettisen että erityisesti empiirisen kirjallisuuden pohjalta. Tutkimusmenetelmänä on kirjallisuuskatsaus. Tutkielmassa valittiin tarkasteluun eri työmarkkinainstituutioista työllisyysturva, minimipalkat, työsuhdeturva ja ammattiliitot. Teorian ja empiirisen tutkimuksen lisäksi esitellään lyhyesti eri työmarkkinainstituutioiden piirteitä ja eroja järjestelmissä maiden välillä.
Kaiken kaikkiaan työttömyysturvaa lukuun ottamatta minkään tarkasteltavana olleen työmarkkinainstituution kohdalla ei voida puhua mistään laajasta konsensuksesta niiden työllisyysvaikutuksista. Työttömyysturvalla on tutkimuksen mukaan negatiivisia työllisyysvaikutuksia johtuen kielteisistä kannustinvaikutuksista. Minimipalkan kohdalla tutkimusstrategiasta riippuen saadaan työllisyysvaikutuksista hyvin erilaisia tuloksia. Perinteiset paneelitutkimukset löytävät yleensä negatiivisen työllisyysvaikutuksen, kun taas kokeellisemmat tapaustutkimukset eivät yleensä löydä merkitsevää minimipalkan vaikutusta. Työsuhdeturvalla on tutkimusten mukaan negatiivinen työllisyysvaikutus, mutta myös positiivisia vaikutuksia kuten lisääntyneet investoinnit työvoiman koulutukseen ja työvoiman vähentyneen vaihtelun tuomat edut. Ammattiliittojen ja kollektiivisen sopimisen kohdalla ammattiliittoon kuuluvien työntekijöiden osuudella ei ole suurta vaikutusta työllisyyteen, mutta suurempi neuvotteluiden kattavuus sen sijaan alentaa työllisyyttä. Palkkaneuvotteluiden koordinoinnin kohdalla tulokset ovat epäselvempiä. Erityisesti minimipalkan kohdalla tutkimus aiheesta on kuitenkin vilkasta, ja paremmat aineistot sekä uudenlaiset tutkimusstrategiat saattavat auttaa tutkimusta kohti selkeämpää kuvaa todellisista vaikutuksista.
Tämän tutkielman tavoitteeksi asetettiin aluksi työmarkkinainstituutioiden työllisyysvaikutuksien selvittäminen sekä teoreettisen että erityisesti empiirisen kirjallisuuden pohjalta. Tutkimusmenetelmänä on kirjallisuuskatsaus. Tutkielmassa valittiin tarkasteluun eri työmarkkinainstituutioista työllisyysturva, minimipalkat, työsuhdeturva ja ammattiliitot. Teorian ja empiirisen tutkimuksen lisäksi esitellään lyhyesti eri työmarkkinainstituutioiden piirteitä ja eroja järjestelmissä maiden välillä.
Kaiken kaikkiaan työttömyysturvaa lukuun ottamatta minkään tarkasteltavana olleen työmarkkinainstituution kohdalla ei voida puhua mistään laajasta konsensuksesta niiden työllisyysvaikutuksista. Työttömyysturvalla on tutkimuksen mukaan negatiivisia työllisyysvaikutuksia johtuen kielteisistä kannustinvaikutuksista. Minimipalkan kohdalla tutkimusstrategiasta riippuen saadaan työllisyysvaikutuksista hyvin erilaisia tuloksia. Perinteiset paneelitutkimukset löytävät yleensä negatiivisen työllisyysvaikutuksen, kun taas kokeellisemmat tapaustutkimukset eivät yleensä löydä merkitsevää minimipalkan vaikutusta. Työsuhdeturvalla on tutkimusten mukaan negatiivinen työllisyysvaikutus, mutta myös positiivisia vaikutuksia kuten lisääntyneet investoinnit työvoiman koulutukseen ja työvoiman vähentyneen vaihtelun tuomat edut. Ammattiliittojen ja kollektiivisen sopimisen kohdalla ammattiliittoon kuuluvien työntekijöiden osuudella ei ole suurta vaikutusta työllisyyteen, mutta suurempi neuvotteluiden kattavuus sen sijaan alentaa työllisyyttä. Palkkaneuvotteluiden koordinoinnin kohdalla tulokset ovat epäselvempiä. Erityisesti minimipalkan kohdalla tutkimus aiheesta on kuitenkin vilkasta, ja paremmat aineistot sekä uudenlaiset tutkimusstrategiat saattavat auttaa tutkimusta kohti selkeämpää kuvaa todellisista vaikutuksista.