Valtioiden rajat ylittävän pankkitoiminnan järjestäminen ja Euroopan Yhteinen pankkivalvontamekanismi: Case Nordea Pankki Suomi Oyj

Abstract

Valtioiden rajat ylittävä pankkitoiminta on viime vuosikymmeninä kasvattanut huomattavasti merkitystään osana maailmanlaajuista pankkijärjestelmää. Rajat ylittävä pankkitoiminta mahdollistaa pankin tehokkaan liiketoiminnan, mutta kasvattaa samalla pankkitoiminnan riskejä. Kun pankki toimii samanaikaisesti usean eri valtion alueella, kriisit leviävät helpommin valtiosta toiseen. Monen valtion alueella toimiminen antaa pankille myös mahdollisuuden hyödyntää sääntelyarbitraasia. Samalla kun suurten monikansallisten pankkien merkitys maailmantaloudelle kasvaa, pankkivalvonnan tehtävä pankkien moraalikadon aiheuttamien ongelmien vähentämisessä korostuu.

Monikansallisten pankkien valvonta nähdään ongelmallisena, koska valvontavaltuudet joudutaan jakamaan usean kansallisen pankkivalvojan kesken. Valvontavaltuudet muodostuvat pankin juridisen organisaatiorakenteen mukaisesti, ja sivuliikemallissa ulkomaista pankkitoimintaa vastaanottavalla valtiolla on vain rajalliset valvontavaltuudet. Pohjoismaissa toimiva Nordea-konserni on vuoden 2017 alussa muuttamassa pohjoismaiset tytärpankkinsa ruotsalaisen emoyhtiönsä sivuliikkeiksi. Rakennemuutos on aiheuttanut Suomessa julkista keskustelua, koska Suomen Finanssivalvonta on esittänyt huolensa Nordean aikeista. Rakennemuutoksen myötä Nordean Suomen liiketoimintojen vakavaraisuuden pääasiallinen valvontavastuu siirtyy Euroopan Yhteisen valvontamekanismin piiristä EKP:ltä Ruotsiin. Yhteinen valvontamekanismi on yksi Euroopan pankkiunionin kolmesta pilarista, jolla pyritään takaamaan yhä vakaammat ja tehokkaammat rahoitusmarkkinat.

Tämä tutkimus on kvalitatiivinen haastattelututkimus, jonka aineistonkeruumenetelmänä on käytetty puolistrukturoituja haastatteluita. Tutkimustuloksina voidaan esittää, että rajat ylittävä pankkitoiminta vaatii eri kansallisten valvojien ristiriidatonta yhteistyötä, mutta nykyisellään valvontavaltuuksiin kaivataan muutosta. Suomen Finanssivalvonta on huolissaan Nordean rakennemuutoksen vaikutuksista, koska muutoksen myötä Suomen etujen huomiointi esimerkiksi Nordean pääomapuskureita määrittäessä ei ole itsestään selvää. Nordean motiivit rakennemuutoksen takana kytkeytyvät hallinnollisen taakan keventämiseen ja valvontakustannusten minimointiin, mutta taustalla voi vaikuttaa myös muita syitä. Tutkimuksen johtopäätöksinä voidaan esittää, että moraalikato lisää pankkitoiminnan riskisyyttä etenkin rajat ylittävien pankkien tapauksessa. Jaettujen valvontavaltuuksien sijasta toimivampi ratkaisu voisi olla yksi yhteinen monikansallinen pankkivalvoja. Lisäksi nykyinen pankkisääntelyn ja -valvonnan kehikko ei tue riittävästi tehokasta pankkiliiketoimintaa samalla, kun se tyydyttäisi pankkivalvojien tiedontarpeita.