Laskentatoimen ohjausmenetelmät verkostossa Case: laivanrakennusteollisuuden verkostoyritys
Virtanen, Veera (2017-04-04)
Laskentatoimen ohjausmenetelmät verkostossa Case: laivanrakennusteollisuuden verkostoyritys
Virtanen, Veera
(04.04.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto. Turun kauppakorkeakoulu
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan verkoston ohjausmenetelmiä. Tutkijoiden mukaan tarkasteleminen on sitä haastavampaa mitä useampi yhteistyösuhde otetaan samanaikaisesti huomioon. Tämä johtuu siitä, että kaikilla verkoston suhteilla voidaan ajatella olevan vaikutusta toisiinsa. Organisaatiot ovat erityisesti viimeaikoina alkaneet tunnistaa verkostonsa kehittämisen keinoksi parantaa omaa ja toimitusketjunsa kilpailukykyä. Ne pyrkivät tuottamaan enemmän tai kustannustehokkaammin arvoa asiakkailleen ohjaamalla yhteistyössä muiden organisaatioiden kanssa yhä laajempaa osaa toimitusketjusta.
Tämä tutkielma on toteutettu case-tutkimuksena ja sen kohteena on muotoutumisvaiheessa oleva laivanrakennusteollisuuden yhteistyöverkosto. Varsinainen kohdeyritys on kyseisen verkoston keskeisimmässä asemassa toimiva yritys. Tutkielmassa on haastateltu kahta kohdeyrityksen edustajaa ja tämä on toteutettu puolistrukturoituna haastatteluna. Tutkimusongelmana on: millaisia laskentatoimen ohjausmenetelmiä tutkimuksen kohteena olevassa laivanrakennusteollisuuden verkostossa hyödynnetään, ja alaongelmana: mitä ovat laskentatoimen ohjausmenetelmät?
Tutkielmassa hyödynnetään Robert Simonsin levers of control -viitekehystä. Simonsin mukaan organisaatiossa tulisi vallita tasapaino uskomus- ja rajoitejärjestelmien sekä diagnostisten ja interaktiivisten ohjausjärjestelmien välillä. Hänen mukaansa näiden järjestelmien välillä vallitsee jännite, jonka olisi hyvä olla tasapainossa. Niiden kaikkien on tarpeen toimia samanaikaisesti, mutta eri tarkoituksia varten. Tämä Simonsin teoria luo pohjan tutkielman teoreettiselle viitekehykselle. Tutkielmassa kyseistä teoriaa hyödynnetään yksittäisen organisaation sijaan verkostoon. Tutkielman teoriaosassa tarkastellaan Simonsin teorian lisäksi tutkijoiden kehittämiä verkostojen ohjausmenetelmiä. Niitä ovat muun muassa open-book accounting, tavoitekustannuslaskenta ja organisaatioiden välisten kustannusten hallinta, arvoverkoston ohjausmenetelmät, integroidut informaatiojärjestelmät, total cost of ownership ja ei-taloudelliset ohjausmenetelmät. Lisäksi käydään läpi esimerkkejä erilaisista yritysverkostoista sekä tuodaan esille luottamuksen merkitys osana organisaatioiden välisiä suhteita.
Kohdeverkostossa ohjausmenetelmiä hyödynnetään erityisesti kustannusten ja aikataulun seurannassa. Ohjausmenetelmien avulla pyritään viestimään verkoston tavoitteet ja osapuolten vastuualueet sekä seuraamaan niiden toteutumista. Lisäksi ohjauksen avulla pyritään estämään verkostoyritysten omanedun tavoittelu. Tutkielmantekijän verkostosta tunnistamia ohjausmenetelmiä ovat sopimukset, järjestelmien käytön rajoitukset, yhteistyön osapuolille ja verkostolle asetetut tavoitteet, verkostoyrityksen yhteistyökumppaneilleen asettamat vaatimukset, erilaiset kumppaneiden toiminnan mittarit, vastuumatriisit, tavoitekustannusten ja -aikataulun seuranta sekä verkoston jäsenten väliset tapaamiset ja muu yhteydenpito. Tutkielma käsittelee verkoston keskeisimmän jäsenyrityksen näkökulmaa verkoston ohjausmenetelmistä ja analysoi niitä Simonsin viitekehyksen avulla.
Tämä tutkielma on toteutettu case-tutkimuksena ja sen kohteena on muotoutumisvaiheessa oleva laivanrakennusteollisuuden yhteistyöverkosto. Varsinainen kohdeyritys on kyseisen verkoston keskeisimmässä asemassa toimiva yritys. Tutkielmassa on haastateltu kahta kohdeyrityksen edustajaa ja tämä on toteutettu puolistrukturoituna haastatteluna. Tutkimusongelmana on: millaisia laskentatoimen ohjausmenetelmiä tutkimuksen kohteena olevassa laivanrakennusteollisuuden verkostossa hyödynnetään, ja alaongelmana: mitä ovat laskentatoimen ohjausmenetelmät?
Tutkielmassa hyödynnetään Robert Simonsin levers of control -viitekehystä. Simonsin mukaan organisaatiossa tulisi vallita tasapaino uskomus- ja rajoitejärjestelmien sekä diagnostisten ja interaktiivisten ohjausjärjestelmien välillä. Hänen mukaansa näiden järjestelmien välillä vallitsee jännite, jonka olisi hyvä olla tasapainossa. Niiden kaikkien on tarpeen toimia samanaikaisesti, mutta eri tarkoituksia varten. Tämä Simonsin teoria luo pohjan tutkielman teoreettiselle viitekehykselle. Tutkielmassa kyseistä teoriaa hyödynnetään yksittäisen organisaation sijaan verkostoon. Tutkielman teoriaosassa tarkastellaan Simonsin teorian lisäksi tutkijoiden kehittämiä verkostojen ohjausmenetelmiä. Niitä ovat muun muassa open-book accounting, tavoitekustannuslaskenta ja organisaatioiden välisten kustannusten hallinta, arvoverkoston ohjausmenetelmät, integroidut informaatiojärjestelmät, total cost of ownership ja ei-taloudelliset ohjausmenetelmät. Lisäksi käydään läpi esimerkkejä erilaisista yritysverkostoista sekä tuodaan esille luottamuksen merkitys osana organisaatioiden välisiä suhteita.
Kohdeverkostossa ohjausmenetelmiä hyödynnetään erityisesti kustannusten ja aikataulun seurannassa. Ohjausmenetelmien avulla pyritään viestimään verkoston tavoitteet ja osapuolten vastuualueet sekä seuraamaan niiden toteutumista. Lisäksi ohjauksen avulla pyritään estämään verkostoyritysten omanedun tavoittelu. Tutkielmantekijän verkostosta tunnistamia ohjausmenetelmiä ovat sopimukset, järjestelmien käytön rajoitukset, yhteistyön osapuolille ja verkostolle asetetut tavoitteet, verkostoyrityksen yhteistyökumppaneilleen asettamat vaatimukset, erilaiset kumppaneiden toiminnan mittarit, vastuumatriisit, tavoitekustannusten ja -aikataulun seuranta sekä verkoston jäsenten väliset tapaamiset ja muu yhteydenpito. Tutkielma käsittelee verkoston keskeisimmän jäsenyrityksen näkökulmaa verkoston ohjausmenetelmistä ja analysoi niitä Simonsin viitekehyksen avulla.