Työsyrjintä terveydentilan perusteella – erityisesti työsuhteen päättämistilanteessa
Ijäs, Aino (2017-04-19)
Työsyrjintä terveydentilan perusteella – erityisesti työsuhteen päättämistilanteessa
Ijäs, Aino
(19.04.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on terveydentilaan perustuva syrjintä erityisesti työsuhteen päättämistilanteissa. Tutkielman aluksi selvitetään terveydentilaan perustuvan syrjinnän sääntelyä ja käsitteen sisältöä. Tämän jälkeen tarkastellaan, milloin sairastelevan työntekijän työsuhteen päättäminen on syrjintää ja milloin sallittua. Lopuksi käsitellään eri laeissa säädettyjä syrjinnän seuraamuksia sekä näiden yhteensovittamista.
Tutkielmassa todetaan, että sääntely on moninaista ja työnantajan menettely voi olla samanaikaisesti usean lain rikkomista. Syrjintä terveydentilan perusteella on kiellettyä perustuslaissa, rikoslaissa ja yhdenvertaisuuslaissa. Vuoden 2015 yhdenvertaisuuslakia säädettäessä työsopimuslain syrjintäkiellot korvattiin viittauksella yhdenvertaisuuslakiin. Terveydentilalla tarkoitetaan sekä fyysisiä että psyykkisiä sairauksia. Myös terveydentilaan vaikuttavat tekijät, jotka eivät vielä itsessään ole sairauksia, voivat tulla arvioitavaksi terveydentilaa koskevina seikkoina. On kuitenkin epäselvää, kuinka pitkälle tällaiset ominaisuudet voidaan nähdä laissa kiellettynä syrjintänä.
Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan työsuhteen päättäminen työntekijän sairauden perusteella on lähtökohtaisesti kiellettyä. Työoikeudellinen tulkintakäytäntö ohjaa tietyiltä osin myös syrjintäsäännösten tulkintaa. Työsuhteen päättäminen työntekijän terveydentilan perusteella ei yleensä ole syrjintää silloin, kun työntekijän työntekoedellytykset ovat muuttuneet niin merkittävästi, ettei hän tämän vuoksi enää kykene selviytymään työtehtävistään eikä hänelle voida tarjota muita tehtäviä. Tutkielman perusteella todetaan, että syrjitylle on eduksi, jos työnantajan epäasialliseen menettelyyn soveltuu yhdenvertaisuuslaki.
Tutkimusmetodi on pääsääntöisesti oikeusdogmaattinen. Lähteinä käytetään relevanttia yhdenvertaisuus- ja työoikeuslainsäädäntöä, hallitusten esityksiä, valiokuntien mietintöjä sekä oikeuskirjallisuutta ja oikeuskäytäntöä. Lähteenä hyödynnetään jonkin verran myös kansainvälistä aineistoa. Tutkielmassa korostuu tuore oikeuskäytäntö, joka toimii sekä oikeuslähteenä että empiirisenä aineistona. Tutkielman empiirinen aineisto koostuu 20 hovioikeustuomiosta vuosilta 2014 – 2015. Terveydentilalle tutkimuskohteena on ominaista sen monitieteellisyys, joten soveltuvin osin tutkielmassa käytetään lähteenä myös monitieteellistä aineistoa.
Tutkielmassa todetaan, että sääntely on moninaista ja työnantajan menettely voi olla samanaikaisesti usean lain rikkomista. Syrjintä terveydentilan perusteella on kiellettyä perustuslaissa, rikoslaissa ja yhdenvertaisuuslaissa. Vuoden 2015 yhdenvertaisuuslakia säädettäessä työsopimuslain syrjintäkiellot korvattiin viittauksella yhdenvertaisuuslakiin. Terveydentilalla tarkoitetaan sekä fyysisiä että psyykkisiä sairauksia. Myös terveydentilaan vaikuttavat tekijät, jotka eivät vielä itsessään ole sairauksia, voivat tulla arvioitavaksi terveydentilaa koskevina seikkoina. On kuitenkin epäselvää, kuinka pitkälle tällaiset ominaisuudet voidaan nähdä laissa kiellettynä syrjintänä.
Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan työsuhteen päättäminen työntekijän sairauden perusteella on lähtökohtaisesti kiellettyä. Työoikeudellinen tulkintakäytäntö ohjaa tietyiltä osin myös syrjintäsäännösten tulkintaa. Työsuhteen päättäminen työntekijän terveydentilan perusteella ei yleensä ole syrjintää silloin, kun työntekijän työntekoedellytykset ovat muuttuneet niin merkittävästi, ettei hän tämän vuoksi enää kykene selviytymään työtehtävistään eikä hänelle voida tarjota muita tehtäviä. Tutkielman perusteella todetaan, että syrjitylle on eduksi, jos työnantajan epäasialliseen menettelyyn soveltuu yhdenvertaisuuslaki.
Tutkimusmetodi on pääsääntöisesti oikeusdogmaattinen. Lähteinä käytetään relevanttia yhdenvertaisuus- ja työoikeuslainsäädäntöä, hallitusten esityksiä, valiokuntien mietintöjä sekä oikeuskirjallisuutta ja oikeuskäytäntöä. Lähteenä hyödynnetään jonkin verran myös kansainvälistä aineistoa. Tutkielmassa korostuu tuore oikeuskäytäntö, joka toimii sekä oikeuslähteenä että empiirisenä aineistona. Tutkielman empiirinen aineisto koostuu 20 hovioikeustuomiosta vuosilta 2014 – 2015. Terveydentilalle tutkimuskohteena on ominaista sen monitieteellisyys, joten soveltuvin osin tutkielmassa käytetään lähteenä myös monitieteellistä aineistoa.