Arkista maailmankokoelmaan. Maantieteellinen ajattelu Tradescantien kuriositeettikabinetissa vuosina 1625–1660

Abstract

Tutkimukseni käsittelee englantilaisten puutarhurien isä ja poika John Tradescantin 1600-luvun alkupuoliskolla keräämää kuriositeettikabinettia The Arkia läpileikkauksena aikansa tavoista ymmärtää maailmaa ja sen jakautumista eri alueisiin. Olen selvittänyt lähdeaineistooni kuuluvien kokoelman katalogin (1656) ja kokoelmassa vierailleiden Mundyn ja Stirnin matkapäiväkirjakuvauksien avulla, minkälaisista maantieteellisistä ajatteluista The Arkin sisältämä kuva maailmasta oli muodostunut. Tutkimukseni auttaa ymmärtämään paitsi sitä, mitä maantieteellä tarkoitettiin 1600-luvun puolivälissä, myös ajan ihmisten maailmankuvien mudostumiseen vaikuttaneita osatekijöitä.

Lähestymistapani on ollut eritellä kokoelman ja sen esineiden erilaisia tapoja viitata metonyymisesti itsensä ulkopuolisiin maantieteellisiin paikkoihin ja alueisiin. Tapoihin kuuluivat esimerkiksi suorat paikkatiedot ja kulttuurisidonnaiset symboliikat. Tämä lähestyminen poikkeaa huomattavasti tutkimuksessa normiksi muodostuneesta tavasta korostaa esineiden irrallisuutta alkuperäalueisiinsa nähden. Lähtökohtinani ovat olleet kaksi käynnissä ollutta perustavanlaatuista muutosta, jotka vaikuttivat syvästi ajan eurooppalaiseen maantieteelliseen ajatteluun. Ensimmäinen oli tieteellisen epistemologian muutos, jossa vanhojen tekstien auktoriteettiin perustunut maailmankuva sai rinnalleen materiaalisiin todisteisiin ja omakohtaiseen havainnointiin perustuneen todellisuuskäsityksen. Toinen muutos liittyi ainakin näennäisesti tieteellisen keskustelun ulkopuolisiin arvoihin ja asenteisiin. Eurooppalaisessa maantieteellisessä aineistossa alettiin yhdistellä kansallisia näkökulmia eräänlaiseksi universaalimaantieteeksi, jossa tuli tavaksi häivyttää sekä kohdealueisiin että katsojien kansallisuuksiin liittyneitä erityispiirteitä esimerkiksi eksotisoimalla vieraita kulttuureja.

Olen hahmottanut The Arkin metonyymien viittaamasta maailmasta kolme erilaista ulottuvuutta: myyttisen, konkreettisen ja eksoottisen maailman, jotka heijastelivat aikakauden laajempia eurooppalaisia maailmankuvia. Myyttinen ja konkreettinen ulottuvuus liittyivät epistemologisten tietokäsitysten mittelöön, mutta eksoottinen liittyi toiseen muutokseen. Eurooppalaisten itsetietoisuuden lisääntyessä alettiin sekä itseä että muita määrittää kuriositeettikabinettien kaltaisten maailman kuvaamisen välineiden avulla. Tietoisuus yhteisistä näköaloista aiheutti muiden ulkopuolelle sulkemisen ja alistamisen katseen kohteiksi. Tämän muutoksen analysoiminen on erityisen merkityksellistä, sillä kokoelma vaikutti siinä vierailleiden ihmisten käsityksiin Euroopan ulkopuolisesta maailmasta.

Tutkimustulokseni osoittavat, että The Arkiin sisältyi merkkejä kaikista muutoksien riidelleistä osapuolista. Osan esineistä voi tulkita vahvasti alkuperäalueisiinsa sidotuiksi näytteiksi, mutta kokoelmaan kuului myös osia antiikin myyttisistä olennoista sekä rakenteita, jotka olivat peräisin aristotelismista ja mikro–makrokosmosteorioista. The Arkissa oli englantilainen painotus, mutta esimerkiksi katalogissa suosittujen, Euroopan ulkopuolisten alueiden esineiden eksotisointi viittasi universaalimaantieteeseen. Tutkimukseni mukaan kokoelmaan kuului kuitenkin vielä enemmän aitoa ja yksityiskohtiin mennyttä kiinnostusta kaukaisia alueita ja niiden ihmisiä kohtaan.