Ennakoiva juridiikka ja liiketoimintariskit: Yrityksen liiketoiminnallisen riskin minomointi käyttäen ennakoivaa sopimusoikeutta

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan juridisesta näkökulmasta yrityksen sopimuksentekoa ja pääongelma on miten yritys voi minimoida liiketoimintariskiä hyödyntämällä ennakoivaa ja joustavaa sopimusoikeutta. Aineistona on käytetty oikeus- ja riskienhallintakirjallisuutta, oikeustapauksia, artikkeleita ja tutkimuksia, sekä lakien valmisteluaineistoa. Lähteiden kielenä on ollut suomi tai englanti ja englanninkielen käännökset olen tarvittavilta osin tehnyt itse. Tärkeimmät lähdeteokset ovat Sopimuksen Dynaamisuus, Ennakoiva Sopiminen, Sanctity of Contracts Revisited, Uusi Varallisuusoikeus. Tutkielman tarkoitus on kartoittaa ja kuvailla ennakoivan sopimusoikeuden käyttöä riskienhallintavälineenä yrityksen liiketoiminnassa. Tutkielma sekä tarkastelee aiheen taustalla olevaa teoriaa että konkreettisesti pohtii keinoja mitä yritys voi hyödyntää päivittäisessä ja strategisessa toiminnassaan. Oikeudenalojen kentässä tutkielma osuu pääasiassa velvoiteoikeuden ja kauppaoikeuden alaan. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että ennakoivaa juridiikkaa käyttämällä yritys voi hallita riskejä varsinkin pitkissä sopimussuhteissa, mutta sopimuksenteon kustannusten takia se ei aina ole taloudellisesti kannattavaa. Yhteiskunnan kannalta taloudellinen ja tehokas riskienjako ei aina toteudu, koska sopimusosapuolten välillä vallitsee informaation epätasapaino ja myös erilainen mahdollisuus vaikuttaa sopimussisältöön. Kansainvälisellä tarkastelutasolla sopimusoikeus ohjautuu yhä enemmän erilaisia ennakoivan ja joustavan juridiikan keinoja. Toisaalta ennakoiva sopiminen ei ole korvaamassa täysin staattisen sopimuksen hyödyllisyyttä nopeisiin ja yksinkertaisiin transaktioihin soveltuvana ratkaisuna. Yrityksen kannalta on tärkeää tarkastella ennakoivan sopimisen metodien ja ajattelutavan käyttöönoton mahdollisuuksia strategisessa ja operatiivisessa toiminnassaan. Omassa pitkäaikaisessa toiminnassa voidaan esimerkiksi kumppanuussuhteissa hyödyntää ennakoivia ja joustavia sopimuselementtejä, ja käytännön prosesseihin kuten sopimuksentekoon ja vakiodokumentteihin voidaan myös tuoda samoja elementtejä.