Aktiivinen työvoimapolitiikka: Teoria ja katsaus Suomen tilanteeseen
Kannisto, Otto (2017-05-02)
Aktiivinen työvoimapolitiikka: Teoria ja katsaus Suomen tilanteeseen
Kannisto, Otto
(02.05.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto. Turun kauppakorkeakoulu
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Työttömyyttä voidaan pitää yhtenä suomalaisen yhteiskunnan vakavimmista ongelmista. Työttömyysaste on pysynyt korkeana vuodesta 2008 asti ja työttömyyden aiheuttamat kustannukset niin yksilöille kuin kansantaloudelle ovat olleet mittavia. Suomessa julkinen sektori on pyrkinyt vähentämään työttömyyttä aktiivisen työvoimapolitiikan avulla. Harjoitetun politiikan tehokkuus voidaan kuitenkin kyseenalaistaa.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan työttömyyttä ja aktiivista työvoimapolitiikkaa taloustieteen näkökulmasta. Aktiivisen työvoimapolitiikan potentiaalisia vaikutuskanavia selvitetään taloustieteellisen teorian avulla. Mahdollisen tehokkuuden arvioimiseksi tutkielmassa esitellään kansainvälisten meta-analyysien ja suomalaisten tutkimusten tuloksia. Tämän jälkeen analysoidaan suomalaisia työmarkkinoita ja täällä harjoitettua aktiivista työvoimapolitiikkaa. Analyysin perusteella voidaan todeta, että Suomen työmarkkinoiden toiminta on heikentynyt, vaikka aktiivisen työvoimapolitiikkaan käytetään merkittävä määrä resursseja ja toimenpiteisiin osallistuneiden henkilöiden määrä on kasvanut. Merkittävin politiikkavalikoimassa tapahtunut muutos on koulutuksen suhteellisen osuuden kasvaminen. Harjoitetun politiikan tehokkuutta arvioidaan toimenpiteen jälkeisen työttömyyteen paluun avulla. Tässä suhteessa toimenpiteiden välillä havaitaan olevan pysyviä eroja, eikä työttömyyteen paluussa ole tapahtunut merkittäviä muutoksia viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Tutkielmassa esitetyn aineiston valossa voidaan aktiivisen työvoimapolitiikan vaikutuksen työttömyyteen arvioida olevan kontekstista riippuen useimmiten lievästi positiivinen tai olematon. Henkisen pääoman kasvattamiseen perustuvat ohjelmat näyttävät tuottavan pitkällä aikavälillä muita toimenpiteitä parempia tuloksia. Lisäksi voidaan todeta julkiselle sektorille suuntautuvan työllistämisen olevan yksityiselle sektorille työllistämistä tehottomampaa, jos politiikan tavoitteena pidetään aidoille työmarkkinoille työllistymistä. Tutkielman perusteella Suomessa harjoitettavaa aktiivista työvoimapolitiikkaa tulisi arvioida entistä järjestelmällisemmin ja kriittisemmin.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan työttömyyttä ja aktiivista työvoimapolitiikkaa taloustieteen näkökulmasta. Aktiivisen työvoimapolitiikan potentiaalisia vaikutuskanavia selvitetään taloustieteellisen teorian avulla. Mahdollisen tehokkuuden arvioimiseksi tutkielmassa esitellään kansainvälisten meta-analyysien ja suomalaisten tutkimusten tuloksia. Tämän jälkeen analysoidaan suomalaisia työmarkkinoita ja täällä harjoitettua aktiivista työvoimapolitiikkaa. Analyysin perusteella voidaan todeta, että Suomen työmarkkinoiden toiminta on heikentynyt, vaikka aktiivisen työvoimapolitiikkaan käytetään merkittävä määrä resursseja ja toimenpiteisiin osallistuneiden henkilöiden määrä on kasvanut. Merkittävin politiikkavalikoimassa tapahtunut muutos on koulutuksen suhteellisen osuuden kasvaminen. Harjoitetun politiikan tehokkuutta arvioidaan toimenpiteen jälkeisen työttömyyteen paluun avulla. Tässä suhteessa toimenpiteiden välillä havaitaan olevan pysyviä eroja, eikä työttömyyteen paluussa ole tapahtunut merkittäviä muutoksia viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Tutkielmassa esitetyn aineiston valossa voidaan aktiivisen työvoimapolitiikan vaikutuksen työttömyyteen arvioida olevan kontekstista riippuen useimmiten lievästi positiivinen tai olematon. Henkisen pääoman kasvattamiseen perustuvat ohjelmat näyttävät tuottavan pitkällä aikavälillä muita toimenpiteitä parempia tuloksia. Lisäksi voidaan todeta julkiselle sektorille suuntautuvan työllistämisen olevan yksityiselle sektorille työllistämistä tehottomampaa, jos politiikan tavoitteena pidetään aidoille työmarkkinoille työllistymistä. Tutkielman perusteella Suomessa harjoitettavaa aktiivista työvoimapolitiikkaa tulisi arvioida entistä järjestelmällisemmin ja kriittisemmin.