Suomalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen jälkiarviointi- ja jälkiseurantamenetelmät oppimisen työkaluna
Viitaniemi, Eveliina (2017-05-02)
Suomalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen jälkiarviointi- ja jälkiseurantamenetelmät oppimisen työkaluna
Viitaniemi, Eveliina
(02.05.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Kehitysyhteistyö kohtaa kasvavia vaatimuksia työn tuloksellisuuden ja kestävyyden suhteen erityisesti pitkäaikaisten vaikutusten kohdalla, sillä nykyiset tietomme painottuvat liikaa lyhyen aikavälin saavutuksiin. Juuri kestävyyttä ja pitkän aikavälin tuloksia ja vaikutuksia kartoittavat jälkiarvioinnit ovat kuitenkin harvinaisia. Kehitysyhteistyössä tieto ja oppiminen nähdään keskeisenä toiminnan onnistumisen ja tehokkuuden kannalta, mutta toimijoiden ja toimintaympäristöjen asettamien haasteiden vuoksi tiedot ovat usein vajaita, tiedon jakaminen vaihtelevaa ja oppiminen kyseenalaista.
Tutkimus on rajattu Suomen suurimman kehitysyhteistyön rahoittajan Ulkoasiainministeriön ohjelmatukea saaviin suomalaisiin järjestöihin. Jälkiarviointia ja järjestöjä tarkastellaan tutkimuksessa oppivan organisaation teorian kautta, eli millaisena oppimisen työkaluna jälkiarviointi näyttäytyy tällä hetkellä järjestöorganisaatioille. Tutkimus perustuu järjestöjen haastatteluihin sekä järjestöjen tekemiin jälkiarviointeihin.
Jälkiarviointiin soveltuvia menetelmiä on paljon, mutta usein jälkiarviointi nähdään vaikuttavuusarvioinnin synonyyminä. Haastatellut järjestöt pitivät merkittävimpinä esteinä jälkiarviointien tekemiselle taloudellisia- ja aikarajoitteita. Tuloksissa heijastuu järjestöjen rahoittajista riippuvainen ja hankesykliä noudattava toimintatapa, joka rajoittaa merkittävästi sitä, mihin hankkeisiin ja millaisiin seuranta- ja arviointimuotoihin järjestö voi resurssejaan kiinnittää. Vaikka jälkiarviointeja on tehty hyvin vähän, seurataan päättyneitä hankkeita kuitenkin kaikissa järjestöissä jollain tasolla. Tällainen epävirallinen jälkiseuranta on pääasiassa hyvin satunnaista ja yksilösidonnaista. Usein jälkiseurantaa tehdään pitkien kumppanuuksien ja jatkohankkeiden yhteydessä, tarkastusmatkoilla sekä kenttähenkilöstön kautta.
Jälkiarviointien monipuolisempi hyödyntäminen ‒ sekä mahdollisesti epävirallisen jälkiseurannan nostaminen systemaattiseksi osaksi järjestöjen työtä ‒ voi toimia tarpeellisena palautemekanismina pitkäaikaisten vaikutusten osalta järjestöorganisaation oppimisen tavoittelussa. Jälkiarvioinnin hyödyntämistavoitteet määrittelevät myös pitkälti niitä tapoja, joilla jälkiarviointia kannattaa lähestyä. Päättyneiden hankkeiden seurantaan liittyy myös paljon hiljaista tietoa, jonka esille tuominen on järjestöille haaste.
Tutkimus on rajattu Suomen suurimman kehitysyhteistyön rahoittajan Ulkoasiainministeriön ohjelmatukea saaviin suomalaisiin järjestöihin. Jälkiarviointia ja järjestöjä tarkastellaan tutkimuksessa oppivan organisaation teorian kautta, eli millaisena oppimisen työkaluna jälkiarviointi näyttäytyy tällä hetkellä järjestöorganisaatioille. Tutkimus perustuu järjestöjen haastatteluihin sekä järjestöjen tekemiin jälkiarviointeihin.
Jälkiarviointiin soveltuvia menetelmiä on paljon, mutta usein jälkiarviointi nähdään vaikuttavuusarvioinnin synonyyminä. Haastatellut järjestöt pitivät merkittävimpinä esteinä jälkiarviointien tekemiselle taloudellisia- ja aikarajoitteita. Tuloksissa heijastuu järjestöjen rahoittajista riippuvainen ja hankesykliä noudattava toimintatapa, joka rajoittaa merkittävästi sitä, mihin hankkeisiin ja millaisiin seuranta- ja arviointimuotoihin järjestö voi resurssejaan kiinnittää. Vaikka jälkiarviointeja on tehty hyvin vähän, seurataan päättyneitä hankkeita kuitenkin kaikissa järjestöissä jollain tasolla. Tällainen epävirallinen jälkiseuranta on pääasiassa hyvin satunnaista ja yksilösidonnaista. Usein jälkiseurantaa tehdään pitkien kumppanuuksien ja jatkohankkeiden yhteydessä, tarkastusmatkoilla sekä kenttähenkilöstön kautta.
Jälkiarviointien monipuolisempi hyödyntäminen ‒ sekä mahdollisesti epävirallisen jälkiseurannan nostaminen systemaattiseksi osaksi järjestöjen työtä ‒ voi toimia tarpeellisena palautemekanismina pitkäaikaisten vaikutusten osalta järjestöorganisaation oppimisen tavoittelussa. Jälkiarvioinnin hyödyntämistavoitteet määrittelevät myös pitkälti niitä tapoja, joilla jälkiarviointia kannattaa lähestyä. Päättyneiden hankkeiden seurantaan liittyy myös paljon hiljaista tietoa, jonka esille tuominen on järjestöille haaste.