Ympäristösovittelun mahdollisuudet osallistumisen ja vuoro-vaikutuksen parantamiseksi kaavoitusmenettelyssä

Abstract

Tutkielman aiheena on ympäristösovittelun soveltaminen suomalaiseen kaavoitusmenettelyyn. Aihetta on tutkittu Suomessa toistaiseksi vähän ja sovittelumenettelyä ei konkreettisesti ole kehitetty kaavoituksessa, mutta sille on laajalti arvioitu olevan edellytyksiä. Ympäristösovittelu soveltuu nykyiseen laajaan sovittelutrendiin sekä ympäristömenettelyjen sujuvoittamisen kehityssuuntaan. Tutkielman tarkoitus on tunnistaa ympäristösovittelujärjestelmän kehittämisen tarve vuorovaikutuksen parantamiseksi sekä edellytykset sovittelumekanismin käyttämiselle suomalaisessa kaavoitusmenettelyssä. Lisäksi selvitetään ympäristösovittelun soveltuvuutta olemassa olevaan lainsäädäntöön ja vaadittavia muutoksia lain tasolla.

Maankäyttö- ja rakennuslain ominaispiirteenä ovat yleiset tavoitesäännökset vuorovaikutuksesta ja toisaalta kaavoitusmenettelyssä prosessin tuottama oikeutus. Nämä osaltaan aiheuttavat konflikteja osapuolten välisiin suhteisiin. Sovittelumekanismin käyttämisellä pystyttäisiin ensinnäkin avaamaan osapuolten välisiä lukkiutuneita tilanteita ja toisaalta parantamaan vuorovaikutusta ja osallistumista luomalla menettelyyn neuvotteleva ilmapiiri. Vaikka ympäristösovittelun ajatus on juurtunut etenkin Yhdysvaltalaiseen kulttuuriin, myös Euroopassa on olemassa hyviä ympäristösovittelun malleja ja onnistuneita prosesseja. Näistä, myös vahvemman julkisen vallan kulttuurin sisältävistä, malleista havainnoidaan sovittelun onnistuneisuutta konfliktinratkaisun välineenä. Haasteita sovittelulle asettavat ympäristöoikeuden ja kaavoituksen ominaispiirteet sekä kiistojen julkisoikeudellinen luonne. Sovittelu kaavoituksessa soveltuu etenkin maankäyttö- ja rakennuslain henkeen, eikä laki aseta tällaisenaan estettä sovittelumekanismin käyttämiselle, sillä se antaa viranomaisille suhteellisen vapaan harkintavallan parhaiden vuorovaikutusmenetelmien osalta. Toisaalta laintasoinen tunnistaminen kiistatta edesauttaisi menettelyn laajempaa käyttöönottamista ja parantaisi kaavoitusmenettelyn laatua ja osapuolten yhdenvertaisuutta nopeammin. Kuitenkin ennen sitä tulee muun muassa tunnistaa mahdollisuudet sovittelijana toimivaksi tahoksi ottaen kuitenkin huomioon sovittelun perusajatuksiin kuuluvan osapuolten viimekätisen päätäntävallan.