Perustuslain 23 §:n asettamat soveltamisedellytykset ja sen jännitteisyys valmiuslain kanssa
Airi, Tiia (2017-05-10)
Perustuslain 23 §:n asettamat soveltamisedellytykset ja sen jännitteisyys valmiuslain kanssa
Airi, Tiia
(10.05.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tämä tutkielma käsittelee perus- ja ihmisoikeuksista poikkeamista poikkeusolojen aikana. Suomen perustuslain 23 §:ssä säädetään mahdollisuudesta poiketa perusoikeuksista aseellisen hyökkäyksen tai muun kansakuntaa vakavasti uhkaavan poikkeusolon aikana. Tällaisista poikkeuksista on säädettävä joko lailla tai tiettyjen edellytysten täyttyessä se on mahdollista myös valtioneuvoston asetuksella. Tällä hetkellä voimassaoleva valmiuslainsäädäntö, eli valmiuslaki ja puolustustilalaki, toteuttavat kyseistä PL 23 §:n soveltamisedellytystä.
Tutkielma keskittyy ensinnäkin perustuslain 23 §:n soveltamisedellytysten tutkimiseen ja Euroopan neuvoston laatiman Euroopan ihmisoikeussopimuksen sekä Yhdistyneiden kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen poikkeusolosääntelyn tulkintaan. Niiden sopimusteksteihin on kirjattuna artiklat, jotka mahdollistavat poikkeamisen sopimusten takaamista oikeuksista kansakuntaa uhkaavan yleisen hätätilan aikana. Lisäksi ensimmäiseen aiheeseen sidonnaisena tutkitaan perustuslain 23 §:n ja valmiuslain välistä jännitettä.
Tutkielma on luonteeltaan teoreettinen ja tutkimusmetodi on lainopillinen. Tärkeimpinä lähteinä hyödynnetään lainsäädäntöä ja sen esitöitä, kansainvälisiä sopimuksia ja niiden oikeuskäytäntöä, sekä oikeuskirjallisuutta.
Tutkielmasta ilmenee, että perustuslain 23 § asettaa jo itsessään monta edellytystä täytettäväksi, mutta sen lisäksi on täytettävä myös Suomea velvoittavien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten poikkeusolosääntelyn asettamat vaatimukset. Ne asettavat monia omia yksityiskohtaisia velvoitteita jäsenvaltioille ja niiden kaikkien on toteuduttava, jotta poikkeusolosääntelyä sovellettaisiin oikealla tavalla. Poikkeusolosääntelyn soveltamiseen kohdistuu myös valvontaa, sillä molemmissa sopimuksissa täytäntöönpanoa valvoo erillinen toimielin.
Perustuslain 23 §:n ja valmiuslain välillä on ollut perustuslakiuudistuksen jälkeen tiettyjä ristiriitoja. Lisäksi tutkielmassa tulee esille, että perustuslain uudistuksen jälkeisistä tarkastuksista ja uuden valmiuslain käyttöönotosta huolimatta jännitteisyyttä ei ole vieläkään täysin pystytty poistamaan. Ongelmia tuottavat valmiuslain poikkeusolomääritelmät sekä lainsäädäntövallan delegoinnin riittämättömyys. Tästä syystä uusi valmiuslaki jouduttiin edelleen säätämään poikkeuslakina.
Tutkielma keskittyy ensinnäkin perustuslain 23 §:n soveltamisedellytysten tutkimiseen ja Euroopan neuvoston laatiman Euroopan ihmisoikeussopimuksen sekä Yhdistyneiden kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen poikkeusolosääntelyn tulkintaan. Niiden sopimusteksteihin on kirjattuna artiklat, jotka mahdollistavat poikkeamisen sopimusten takaamista oikeuksista kansakuntaa uhkaavan yleisen hätätilan aikana. Lisäksi ensimmäiseen aiheeseen sidonnaisena tutkitaan perustuslain 23 §:n ja valmiuslain välistä jännitettä.
Tutkielma on luonteeltaan teoreettinen ja tutkimusmetodi on lainopillinen. Tärkeimpinä lähteinä hyödynnetään lainsäädäntöä ja sen esitöitä, kansainvälisiä sopimuksia ja niiden oikeuskäytäntöä, sekä oikeuskirjallisuutta.
Tutkielmasta ilmenee, että perustuslain 23 § asettaa jo itsessään monta edellytystä täytettäväksi, mutta sen lisäksi on täytettävä myös Suomea velvoittavien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten poikkeusolosääntelyn asettamat vaatimukset. Ne asettavat monia omia yksityiskohtaisia velvoitteita jäsenvaltioille ja niiden kaikkien on toteuduttava, jotta poikkeusolosääntelyä sovellettaisiin oikealla tavalla. Poikkeusolosääntelyn soveltamiseen kohdistuu myös valvontaa, sillä molemmissa sopimuksissa täytäntöönpanoa valvoo erillinen toimielin.
Perustuslain 23 §:n ja valmiuslain välillä on ollut perustuslakiuudistuksen jälkeen tiettyjä ristiriitoja. Lisäksi tutkielmassa tulee esille, että perustuslain uudistuksen jälkeisistä tarkastuksista ja uuden valmiuslain käyttöönotosta huolimatta jännitteisyyttä ei ole vieläkään täysin pystytty poistamaan. Ongelmia tuottavat valmiuslain poikkeusolomääritelmät sekä lainsäädäntövallan delegoinnin riittämättömyys. Tästä syystä uusi valmiuslaki jouduttiin edelleen säätämään poikkeuslakina.