Aineettoman pääoman vaikutus yrityksen arvonmääritykseen yrityskaupoissa
Laine, Santeri (2017-05-15)
Aineettoman pääoman vaikutus yrityksen arvonmääritykseen yrityskaupoissa
Laine, Santeri
(15.05.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto. Turun kauppakorkeakoulu
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Aineettomasta on tullut yksi pääajureista arvonmuodostuksessa, talouskasvussa sekä kilpailuedun luomisessa. IFRS on asettanut tarkemmat säädökset aineettoman pääoman arvonmääritykselle, jotka ovat lisänneet aineettoman pääoman raportointi- ja arvonmääritysvaatimuksia yrityskauppojen yhteydessä. Tämä tutkielma käsittelee aineettoman pääoman tärkeimpiä osa-alueita ja haasteita arvonmäärityksen kannalta, sekä IFRS:n vaikutuksia aineettoman pääoman huomioimiseen yrityksen arvonmäärityksessä.
Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, käyttäen toiminta-analyyttista tutkimusotetta. Yleisen empiirisen osuuden materiaali kerättiin haastattelemalla viittä yrityskauppoihin ja arvonmääritykseen erikoistunutta asiantuntijaa. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluina. Tutkielmassa haastateltiin viittä yrityskauppoihin ja arvonmääritykseen erikoistunutta asiantuntijaa.
Aineettomalle pääomalle tehdään arvonmääritystä pääosin vain IFRS:n mukaisissa kauppahinnan kohdistuksissa tai verotussyistä. Tärkeimmät osa-alueet aineettoman pääoman arvonmäärityksen kannalta ovat brändi, asiakaslistat sekä teknologia. Suurimmat haasteet aineettoman pääoman arvonmäärityksessä on sen monimuotoisuus ja sidonnaisuus muihin osa-alueisiin yrityksen sisällä. Aineettoman pääoman arvo perustuu siihen, kuinka hyvin sitä hyödynnetään osana muita prosesseja. Informaation saatavuus ja niukkuus tekee myös aineettoman pääoman arvonmäärityksestä erityisen hankalaa. IFRS ei ole vaikuttanut aineettoman pääoman huomioimiseen yrityksen kokonaisarvonmäärityksessä. Yritykset eivät ole kiinnostuneita määrittämään erikseen aineettoman omaisuuden arvoa, muuten kuin kauppahinnan kohdistuksissa. Aineettoman omaisuuden arvo huomioidaan kuitenkin yrityksen kokonaisarvonmäärityksessä, mutta sille ei lasketa erillistä arvoa ennen kauppahinnan kohdistusta. Kauppahinnan kohdistuksissa maksettua kauppahintaa allokoidaan tunnistetuille ja eriteltävissä oleville aineettomille hyödykkeille luomisessa. IFRS on asettanut tarkemmat säädökset aineettoman pääoman arvonmääritykselle, jotka ovat lisänneet aineettoman pääoman raportointi- ja arvonmääritysvaatimuksia yrityskauppojen yhteydessä. Tämä tutkielma käsittelee aineettoman pääoman tärkeimpiä osa-alueita ja haasteita arvonmäärityksen kannalta, sekä IFRS:n vaikutuksia aineettoman pääoman huomioimiseen yrityksen arvonmäärityksessä.
Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, käyttäen toiminta-analyyttista tutkimusotetta. Yleisen empiirisen osuuden materiaali kerättiin haastattelemalla viittä yrityskauppoihin ja arvonmääritykseen erikoistunutta asiantuntijaa. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluina. Tutkielmassa haastateltiin viittä yrityskauppoihin ja arvonmääritykseen erikoistunutta asiantuntijaa.
Aineettomalle pääomalle tehdään arvonmääritystä pääosin vain IFRS:n mukaisissa kauppahinnan kohdistuksissa tai verotussyistä. Tärkeimmät osa-alueet aineettoman pääoman arvonmäärityksen kannalta ovat brändi, asiakaslistat sekä teknologia. Suurimmat haasteet aineettoman pääoman arvonmäärityksessä on sen monimuotoisuus ja sidonnaisuus muihin osa-alueisiin yrityksen sisällä. Aineettoman pääoman arvo perustuu siihen, kuinka hyvin sitä hyödynnetään osana muita prosesseja. Informaation saatavuus ja niukkuus tekee myös aineettoman pääoman arvonmäärityksestä erityisen hankalaa. IFRS ei ole vaikuttanut aineettoman pääoman huomioimiseen yrityksen kokonaisarvonmäärityksessä. Yritykset eivät ole kiinnostuneita määrittämään erikseen aineettoman omaisuuden arvoa, muuten kuin kauppahinnan kohdistuksissa. Aineettoman omaisuuden arvo huomioidaan kuitenkin yrityksen kokonaisarvonmäärityksessä, mutta sille ei lasketa erillistä arvoa ennen kauppahinnan kohdistusta. Kauppahinnan kohdistuksissa maksettua kauppahintaa allokoidaan tunnistetuille ja eriteltävissä oleville aineettomille hyödykkeille luomisessa. IFRS on asettanut tarkemmat säädökset aineettoman pääoman arvonmääritykselle, jotka ovat lisänneet aineettoman pääoman raportointi- ja arvonmääritysvaatimuksia yrityskauppojen yhteydessä. Tämä tutkielma käsittelee aineettoman pääoman tärkeimpiä osa-alueita ja haasteita arvonmäärityksen kannalta, sekä IFRS:n vaikutuksia aineettoman pääoman huomioimiseen yrityksen arvonmäärityksessä.