Optisen polarisaation ja gammavuovaihteluiden vertailu blasaarisuihkuissa
Kadenius, Ville (2017-05-16)
Optisen polarisaation ja gammavuovaihteluiden vertailu blasaarisuihkuissa
Kadenius, Ville
(16.05.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee aktiivisten galaksiytimien erikoistapausta blasaareja ja kuinka niiden ominaisuuksia tutkitaan tarkkailemalla niistä lähtevän optisen säteilyn polarisaatiota vertaamalla sitä samanaikaiseen korkeaenergiseen gammasäteilyyn. Polarisaatiodatan avulla saadaan tietoa blasaarisuihkujen magneettikenttien rakenteesta. Polarisaatio- ja gammadatan pitkäaikaismuuttuvuuden vertailu tuli mahdolliseksi vasta Fermi-satelliitin myötä, koska sitä ennen ei ollut havaintolaitteita, joilla gammavalokäyriä olisi voitu havaita. Magneettikenttiä tarvitaan hiukkasten kiihdyttämiseen korkeille energioille.
Tutkielman alussa käsitellään galakseja ja aktiivisia galakseja. Aktiivisten galaksien käsittelyn jälkeen perehdytään yleisesti blasaareihin.
Tämän jälkeen siirrytään käsittelemään polarisaatiomalleja. Mallien esittelyn jälkeen tarkastellaan tutkielmassa käytetyn optisen polarisaatiohavaintoaineiston ja gammahavaintoaineiston keräämiseen käytettyjen teleskooppien instrumentteja ja havaintoaineiston käsittelyä.
Seuraavassa esitellään tutkielmassa käytettyjen kohteiden otos eli esitellään niiden havainto- ja kirjallisuushistoriaa optisen polarisaation- ja mahdollisten gammasäteilyhavaintojen historiaa.
Kunkin kohteen havaintodata on piirretty kolmeen kuvaajaan, joissa gammavuota verrataan optisen säteilyvuon tiheyteen, polarisaatioasteeseen ja polarisaatiokulman kiertoon. Kuvaajia on analysoitu visuaalisesti yhtenevän muuttuvuuden etsimiseksi. Johtopäätöksissä todetaan gammakirkastumisen ja optisen säteilyvuontiheyden välillä olevan yhteys ainakin osassa kohteista. Polarisaatioasteen ja -kulman yhteys gammakirkastumisiin näyttäisi olevan hyvin monimutkainen. PG 1553+113 on käytökseltään poikkeuksellinen blasaari ja siten on jatkotutkimusten arvoinen. Tutkielmasta voidaan havaita kirjallisuusvertailun jälkeen, että tilastollisen analysoinnin puuttumisella on hyvin suuri merkitys lopputuloksiin ja tulosten merkittävyyteen. Visuaalinen analysointi kuitenkin tarjoaa hyvän pohjan tarkemmille tilastollisille tutkimuksille.
Tutkielman alussa käsitellään galakseja ja aktiivisia galakseja. Aktiivisten galaksien käsittelyn jälkeen perehdytään yleisesti blasaareihin.
Tämän jälkeen siirrytään käsittelemään polarisaatiomalleja. Mallien esittelyn jälkeen tarkastellaan tutkielmassa käytetyn optisen polarisaatiohavaintoaineiston ja gammahavaintoaineiston keräämiseen käytettyjen teleskooppien instrumentteja ja havaintoaineiston käsittelyä.
Seuraavassa esitellään tutkielmassa käytettyjen kohteiden otos eli esitellään niiden havainto- ja kirjallisuushistoriaa optisen polarisaation- ja mahdollisten gammasäteilyhavaintojen historiaa.
Kunkin kohteen havaintodata on piirretty kolmeen kuvaajaan, joissa gammavuota verrataan optisen säteilyvuon tiheyteen, polarisaatioasteeseen ja polarisaatiokulman kiertoon. Kuvaajia on analysoitu visuaalisesti yhtenevän muuttuvuuden etsimiseksi. Johtopäätöksissä todetaan gammakirkastumisen ja optisen säteilyvuontiheyden välillä olevan yhteys ainakin osassa kohteista. Polarisaatioasteen ja -kulman yhteys gammakirkastumisiin näyttäisi olevan hyvin monimutkainen. PG 1553+113 on käytökseltään poikkeuksellinen blasaari ja siten on jatkotutkimusten arvoinen. Tutkielmasta voidaan havaita kirjallisuusvertailun jälkeen, että tilastollisen analysoinnin puuttumisella on hyvin suuri merkitys lopputuloksiin ja tulosten merkittävyyteen. Visuaalinen analysointi kuitenkin tarjoaa hyvän pohjan tarkemmille tilastollisille tutkimuksille.