Normaalius medikalisaation kontekstissa
Puumala, Laura (2017-05-17)
Normaalius medikalisaation kontekstissa
Puumala, Laura
(17.05.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Medikalisaatio eli lääketieteellistyminen on nykyään yhteiskunnallista diskurssia määrittävä viitekehys. Medikalisaatiolla tarkoitetaan sitä, että yhä useampia ihmiselämän osa-alueita ja ongelmakohtia määritellään, käsitellään ja ratkaistaan lääketieteellisin menetelmin ja hoidoin. Tässä tutkielmassa tarkastelen medikalisaation oikeutusta, eli sitä, millä perustein lääketieteen alan laajeneminen voi olla oikeutettua. Medikalisaation vahvimpia puolustuksia on sen tieteellisen arvoneutraali ja siten humaani tapa suhtautua ihmiselämän ongelmiin.
Lähestyn medikalisaatiota ja sen oikeutusta normaaliuden käsitteen kautta. Medikalisaation edetessä myös sellaisille elämän osa-alueille, jotka perinteisesti eivät ole kuuluneet lääketieteen alaan, tulevat normaalius ja poikkeavuus tärkeiksi määrittäviksi käsitteiksi terveyden ja sairauden käsitteen sijaan tai rinnalle. Normaalius on vaikeasti määriteltävä käsite, mutta perinteisesti erilaiset normaaliuden määritelmät on jaettu normatiivisiin ja ei-normatiivisiin määritelmiin. Tutkielmassani esitän, että medikalisaation puolustajien tulee aina vedota tilastolliseen ei-normatiiviseen normaaliuteen pitääkseen kiinni itselleen asettamistaan arvoneutraaliuden ja tieteellisen objektiivisuuden vaatimuksista. Tämä kuitenkin on ongelmallista sillä lääketieteelliseen hoitoon ja parantamiseen liittyy vahva normatiivinen kannanotto terveyden ja normaaliuden puolesta.
Argumentoin, että medikalisaatiossa tapahtuu niin sanottu naturalistinen virhepäätelmä, kun ei-normatiivisista normaaliuden määritelmistä päädytään normatiivisiin kannanottoihin hoitoeetoksen puolesta. Tämän virhepäätelmän poistamiseksi tulee medikalisaation perusteluihin pyrkiä löytämään myös normatiivisia premissejä, jotka pystyisivät sovittamaan ristiriidan ei-normatiivisen normaaliuden määritelmän ja hoitoeetoksen välillä. Tässä tutkielmassa esittelen lyhyesti joitain vaihtoehtoja tällaisiksi premisseiksi ja pyrin esittämään myös vaihtoehtoisen lähestymistavan medikalisaation rinnalle. Argumentoin sen puolesta, että yhden yhteiskunnallista diskurssia yksin hallitsevan viitekehyksen sijaan ihmiselämän eri osa-alueiden aidosti ymmärtävä ja kokonaisvaltainen käsitteleminen vaatii ehkä useamman toisiaan täydentävän periaatteen soveltamista joustavasti.
Lähestyn medikalisaatiota ja sen oikeutusta normaaliuden käsitteen kautta. Medikalisaation edetessä myös sellaisille elämän osa-alueille, jotka perinteisesti eivät ole kuuluneet lääketieteen alaan, tulevat normaalius ja poikkeavuus tärkeiksi määrittäviksi käsitteiksi terveyden ja sairauden käsitteen sijaan tai rinnalle. Normaalius on vaikeasti määriteltävä käsite, mutta perinteisesti erilaiset normaaliuden määritelmät on jaettu normatiivisiin ja ei-normatiivisiin määritelmiin. Tutkielmassani esitän, että medikalisaation puolustajien tulee aina vedota tilastolliseen ei-normatiiviseen normaaliuteen pitääkseen kiinni itselleen asettamistaan arvoneutraaliuden ja tieteellisen objektiivisuuden vaatimuksista. Tämä kuitenkin on ongelmallista sillä lääketieteelliseen hoitoon ja parantamiseen liittyy vahva normatiivinen kannanotto terveyden ja normaaliuden puolesta.
Argumentoin, että medikalisaatiossa tapahtuu niin sanottu naturalistinen virhepäätelmä, kun ei-normatiivisista normaaliuden määritelmistä päädytään normatiivisiin kannanottoihin hoitoeetoksen puolesta. Tämän virhepäätelmän poistamiseksi tulee medikalisaation perusteluihin pyrkiä löytämään myös normatiivisia premissejä, jotka pystyisivät sovittamaan ristiriidan ei-normatiivisen normaaliuden määritelmän ja hoitoeetoksen välillä. Tässä tutkielmassa esittelen lyhyesti joitain vaihtoehtoja tällaisiksi premisseiksi ja pyrin esittämään myös vaihtoehtoisen lähestymistavan medikalisaation rinnalle. Argumentoin sen puolesta, että yhden yhteiskunnallista diskurssia yksin hallitsevan viitekehyksen sijaan ihmiselämän eri osa-alueiden aidosti ymmärtävä ja kokonaisvaltainen käsitteleminen vaatii ehkä useamman toisiaan täydentävän periaatteen soveltamista joustavasti.