Parkinsonismia sairastavien henkilöiden puheterapeuttisen kuntoutuksen toteutuminen Suomessa: Kyselytutkimus puheterapeuteille
Laato, Iris (2017-05-17)
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tämän pro gradu- tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten parkinsonismia sairastavien henkilöiden puheterapeuttinen kuntoutus Suomessa on järjestetty, ja miten kuntoutusprosessi etenee. Tarkoituksena on kartoittaa, miten ja missä vaiheessa parkinsonismia sairastavat henkilöt ohjautuvat puheterapeuttiseen kuntoutukseen, millaisia heidän puheterapiajaksonsa ovat kestoltaan ja intensiivisyydeltään, sekä millaista puheterapeuttinen kuntoutus on sisällöllisesti. Tarkoituksena oli myös selvittää parkinsonismia sairastavien henkilöiden AAC-kommunikoinnin erityispiirteitä ja AAC-kuntoutuksen käytäntöjä tällä kohderyhmällä. Parkinsonismia aiheuttavat sairaudet ovat melko yleisiä, ja väestön ikääntyessä myös nämä sairaudet yleistyvät. Parkinsonismit ovat liikehäiriösairauksia, jotka aiheuttavat motorisia, kognitiivisia sekä autonomisen hermoston oireita. Parkinsonismit aiheuttavat kommunikaatiovaikeuksia suurelle osalle niitä sairastavista henkilöistä. AAC-keinot, äänen ja puheen selkeyttäminen, nielemisen kuntouttaminen ja ohjaava puheterapia ovat usein tarpeellisia motorisen puhehäiriön, äänen heikkenemisen, nielemishäiriön, kognitiivisten oireiden sekä eleiden ja ilmeiden vähenemisen takia. Tutkimuksia parkinsonismia sairastaville henkilöille soveltuvista puheterapiamenetelmistä ja toteutettavien puheterapiajaksojen sisällöstä sekä kestosta on kuitenkin vähän.
Tutkimus toteutettiin elektronisena kyselynä. Kysely lähetettiin sähköisesti Suomen puheterapeuttiliiton 1176 jäsenelle keväällä 2015. Puheterapeutteja, joilla oli kokemusta parkinsonismia sairastavien henkilöiden kanssa toimimisesta, pyydettiin vastaamaan kyselyyn. Kyselyyn vastasi 49 puheterapeuttia. Vastausaikaa oli kymmenen päivää. Aineisto analysoitiin käyttämällä prosentteja, frekvenssejä ja p-arvoja. Avoimet vastaukset analysoitiin teemoittelemalla ja tyypittelemällä.
Tulosten mukaan parkinsonismia sairastavien henkilöiden puheterapiassa otettiin huomioon AAC-keinojen tarve, äänen ja puheen selkeyttäminen, nieleminen sekä asiakkaiden ja lähiyhteisöjen ohjaus. Yleisin parkinsonismia sairastaville henkilöille tarjottu puheterapian muoto oli äänen ja puheen selkeyttämiseen tähtäävä terapia. Tulos heijastelee aikaisempaa tutkimustietoa, josta valtaosa on äänen ja puheen selkeyttämiseen painottuvaa. Parkinsonismia sairastaville henkilöille tarjotut puheterapiajaksot olivat pääsääntöisesti lyhyitä, vaikka myös pidempiä terapiajaksoja toteutettiin jonkin verran. Vastaajien mukaan asiakkaan kognitiivinen taso ja motivaatio sekä lähiyhteisöjen osallistuvuus olivat merkittävimpiä tekijöitä puheterapeuttisen kuntoutuksen ja AAC-menetelmän käyttöönoton onnistumisen kannalta. Suuri osa puheterapeuteista arvioi, että ohjaavaan puheterapian painottaminen nykyistä enemmän olisi hyödyllistä.
Tutkimus toteutettiin elektronisena kyselynä. Kysely lähetettiin sähköisesti Suomen puheterapeuttiliiton 1176 jäsenelle keväällä 2015. Puheterapeutteja, joilla oli kokemusta parkinsonismia sairastavien henkilöiden kanssa toimimisesta, pyydettiin vastaamaan kyselyyn. Kyselyyn vastasi 49 puheterapeuttia. Vastausaikaa oli kymmenen päivää. Aineisto analysoitiin käyttämällä prosentteja, frekvenssejä ja p-arvoja. Avoimet vastaukset analysoitiin teemoittelemalla ja tyypittelemällä.
Tulosten mukaan parkinsonismia sairastavien henkilöiden puheterapiassa otettiin huomioon AAC-keinojen tarve, äänen ja puheen selkeyttäminen, nieleminen sekä asiakkaiden ja lähiyhteisöjen ohjaus. Yleisin parkinsonismia sairastaville henkilöille tarjottu puheterapian muoto oli äänen ja puheen selkeyttämiseen tähtäävä terapia. Tulos heijastelee aikaisempaa tutkimustietoa, josta valtaosa on äänen ja puheen selkeyttämiseen painottuvaa. Parkinsonismia sairastaville henkilöille tarjotut puheterapiajaksot olivat pääsääntöisesti lyhyitä, vaikka myös pidempiä terapiajaksoja toteutettiin jonkin verran. Vastaajien mukaan asiakkaan kognitiivinen taso ja motivaatio sekä lähiyhteisöjen osallistuvuus olivat merkittävimpiä tekijöitä puheterapeuttisen kuntoutuksen ja AAC-menetelmän käyttöönoton onnistumisen kannalta. Suuri osa puheterapeuteista arvioi, että ohjaavaan puheterapian painottaminen nykyistä enemmän olisi hyödyllistä.