Saamelaisperäiset vesistönimet Pohjois-Venäjällä

Abstract

Käsittelen työssäni saamelaisperäistä vesistönimistöä, joka esiintyy Pohjois-Venäjällä eli Arkangelin, Murmanskin, Vologdan ja Leningradin alueilla ja Karjalan tasavallassa. Kyseinen alue on epätasainen ja siinä tapahtui eri kieliyhteisöjen (venäläisen, saamelaisen, itämerensuomalaisen) rauhanomaista vuorovaikutusta, minkä tuloksena paikannimistössä on edelleen säilynyt paljon erikielisiä rinnakkaisia, varianttisia nimiä sekä hybridinimiä. Tutkimuksessani analysoin Pohjois-Venäjällä esiintyvien saamelaisperäisten vesistönnimien alkuperää ja foneettisia, semanttisia ja morfologisia piirteitä sekä selvitän, millä perusteilla ja malleilla kyseiset paikannimet on mukautettu venäläiseen paikannimistöön.

Aineistoni koostuu jokien, järvien, jokijärvien, lahtien, purojen, koskien, apajapaikkojen ja selkien nimistä, jotka olen poiminut Nickulin, Matveevin ja Kertin paikannimistötutkimuksista sekä Pohjois-Venäjän nykykartoista. Tutkimukseni keskeiset teoreettiset lähteet ovat Ainialan, Kivinimen, Saarikiven, Valtosen, Matveevin, Kertin, Kuzminin teoksia. Hyödynnän tutkimuksessani vertailevaa aineistopohjaista menetelmää sekä etymologista tutkimusta.

Hypoteesi saamelaisten kansojen nykyistä aiemmasta asutuksesta saa todisteet juuri paikannimistöstä, jonka levikki on Venäjän saamelaisten nykyistä asutusta eteläisempää. Tutkimuksesta selviää, että valtavalla osalla Pohjois-Venäjän vesistönnimistä on vierasperäinen (mm. saamelaisperäinen) alkuperä. Yleisimmät nimeämisperusteet kuuluvat kahteen aiheeseen: ihmiseen (arkielämä, esine / arkielämä / elinkeino, ihminen, henkilönnimi, perhe, porosanasto ja erilaiset verbit) ja luontoon (alueen ominaisuudet, eläimistö, kasvisto, toinen maantieteellinen kohde, paikan / alueen ominaisuus ominaisuudet, toinen paikannimi).

Aineistoni koostuu yksi-, kaksi- ja kolmeosaisista nimistä, joista kaksiosaisilla on tyypillinen suomalais-ugrilainen rakenne (paikan lajia ilmaiseva perusosa + sitä täydentävä määriteosa). Olen havainnut, että Pohjois-Venäjän alueella esiintyy paljon ns. entisiä kaksiosaisia nimiä, joiden perusosien alkuperäinen merkitys on hämärtynyt. Erillinen ryhmä on ellipsipaikannimet, joiden perusosa on hävinnyt. Tutkimassani aineistossa johtaminen ja kompositio ovat produktiivisimmat sananmuodostustavat ja ellipsi, sanaliitot ja monikollistuminen ovat harvinaisempia. Pohjois-Venäjän saamelaisperäinen paikannimistö esiintyy mukautetussa muodossa ja useimmin esiintyvät mukauttamisen prosessit ovat saamelaisen äänneasun foneettinen mukauttaminen, johtaminen ja ellipsi.