Teknologisen kehityksen mahdollisuudet työtulo- ja arvonlisäverotukseen liittyvän veronkierron vähentämiseksi

Abstract

Verotus ja sen noudattaminen voidaan nähdä yhtenä tärkeänä hyvinvointiyhteiskunnan taustatekijänä. Siitä huolimatta, että verotusta voitaisiin perustella yhteiskunnallisen hyödyn näkökulmasta, verotarkastukset ovat tuoneet esiin veronkiertoa. Koska verotarkastusten toteuttaminen vaatii usein paljon resursseja, ne tyypillisesti kohdennetaan epäilystä herättäviin verotusyksiköihin. Tästä seurauksena on se, että verotarkastusten perusteella tehdyt arviot veronkierron määrästä voivat olla suuntaan tai toiseen vinoutuneita. Verotarkastusten sekä muiden veronkiertoon liittyvien tutkimusten avulla voidaan kuitenkin hahmotella sitä, miten suuresta ongelmasta on kyse. Sen lisäksi, ne auttavat löytämään niitä keskeisiä tekijöitä, jotka voivat olla tärkeitä veronkierron vähentämiseksi. Tässä tutkielmassa pyritään löytämään erityisesti tekijöitä, jotka ovat merkittäviä sekä työtuloihin että arvonlisäverotukseen liittyvän tahallisen veronkierron vähentämisessä. Näiden molempien verojen osalta voidaan nostaa esiin etenkin kolmannen osapuolen ilmoitusvelvollisuus. Veronkiertoon vaikuttavien tekijöiden avulla tarkastellaan, mitä mahdollisuuksia teknologinen kehitys ja digitalisaatio voisivat tarjota veronkierron vähentämiseksi.

Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena. Tutkielmassa hyödynnetään ensinnäkin Allinghamin ja Sandmon (1972) teoreettista mallia veronkierrosta. Lisäksi tutkielmassa tuodaan esiin edelliseen pohjautuva Kleven ym. (2011) laajennus koskien kolmannen osapuolen raportointia. Näiden teoreettisten lähtökohtien myötä, tutkimusongelmaa lähestytään veronkierron empiiristen tutkimustulosten kautta. Niiden avulla voidaan havaita, että veronkierron esiintymiseen liittyy voimakkaasti se, onko siihen olemassa mahdollisuus. Toisin sanoen, jos verottaja saa verotukseen vaikuttavat tiedot kyseessä olevan verotusyksikön lisäksi joltain muulta eli niin kutsutulta kolmannelta osapuolelta, veronkierto on todennäköisesti vähäisempää. Toisaalta, myös käteinen raha voidaan nähdä veronkiertoa edesauttavana tekijänä. Näin ollen sähköisten maksujen, kuten kortti- ja mobiilimaksujen lisääminen käteisen rahan käytön kustannuksella voisi mahdollistaa liiketoimien läpinäkyvyyden verottajan näkökulmasta. Lisäksi, jo olemassa olevien sähköisten veroilmoitusten täydentäminen, ja sitä kautta verotuksen noudattamisen helpottaminen, voitaisiin nähdä veronkierron vähentämistä tukevana toimenpiteenä.

Teknologinen kehitys ja digitalisaatio tarjoavat jatkuvan kehityksen myötä koko ajan uusia mahdollisuuksia. Koska ne voivat myös auttaa veronkierrossa, on erityisen tärkeää pysyä kehityksen mukana ja aktiivisesti etsiä keinoja, joilla hyödyntää teknologista kehitystä veronkierron vähentämiseksi. Keinoja on olemassa, ja niistä osa voi olla hyvinkin nopeasti käyttöönotettavissa. Kyse on ennen kaikkea siitä, että panostuksia osataan tehdä oikeassa suhteessa, kun verrataan veronkierron vähentämisestä saatavaa hyötyä ja siihen käytettäviä resursseja.