”Siinä on joku vieraus” – Kantri ja sen asema 1980-luvun Suomessa harrastajayhteisön tulkitsemana
Ahvenjärvi, Salla (2017-05-22)
”Siinä on joku vieraus” – Kantri ja sen asema 1980-luvun Suomessa harrastajayhteisön tulkitsemana
Ahvenjärvi, Salla
(22.05.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee kantrimusiikkia ja sen asemaa Suomessa 1980-luvulla, ja sitä miten Folk & country -erikoismusiikkilehdessä keskusteltiin kantrista. Kantri samoin kuin muut kevyen musiikin lajit eivät saaneet Suomessa paljon arvostusta osakseen, ennen kuin asetelma alkoi hiljalleen muuttua noin 1980-luvun tienoilla. Kantri on kevyen musiikin laji, jota ei ole Suomessa tutkittu aiemmin musiikki-ilmiönä. Tutkimuksen aineistona on vuosina 1979–1981 Suomessa ilmestynyt harrastajalehti Folk & Country. Aihetta lähestytään Folk & Country -lehden, ja erityisesti päätoimittaja Juhani Aallon pääkirjoitusten kautta. Lisäksi aineistona ovat neljä muistitietohaastattelua. Suullista muistitietoa on kritisoitu paljon historiantutkimuksessa, mutta sitä pidetään myös ainutlaatuisena aineistonkeruumenetelmänä.
Kantri on ollut Suomessa marginaalista musiikkia, vaikka onkin kotimaansa Yhdysvaltojen kuunnelluin musiikinlaji. Lehteä tehneet ja muut 1980-luvulla kantria laajalti harrastaneet tai soittaneet henkilöt muodostavat yhteisön ja alakulttuurin. Harrastajayhteisön toimintaa tarkastellaan alakulttuurisen pääoman käsitteen avulla. Aihetta pohditaan myös musiikkifaniuden kautta. Tutkimuksessa tarkastellaan Folk & Country -lehteä harrastajalehtenä. Folk & Countryn tekeminen lopetettiin vuonna 1991 ja se fuusioitui vuonna 1992 aloitettuun Wanha Uusi Musiikki -lehteen, joka ilmestyi vuoteen 1998 asti.
Tutkimuksesta ilmenee, että kantrin arvostus on tutkimusajanjaksona 1980-luvulla ollut Suomessa melko vähäistä ja sen asema melko heikko. Tämän osoittavat valtion Folk & Countrylle antamien tukien vähäisyys ja se, että sanomalehdet ovat julkaisseet hyvin vähän kantriin liittyviä uutisia. Kantrin harrastajayhteisö koki kantrin arvostuksen yleisesti ottaen pieneksi, ja muita musiikinlajeja kuuntelevat suhtautuivat usein karsastaen kantriin, mihin vaikutti myös vähäinen tietämys aiheesta ja vääristyneet mielikuvat. Kantria on silti toisaalta silti harrastettu paljonkin ja 1980-lukua voidaan pitää kantrin suhteen melko vireänä aikana Suomessa alan harrastajien osoittaman aktiivisuuden vuoksi. Harrastajat keskustelivat kantrista monipuolisesti ja väittelivät siitä, mikä oli oikeata ja aitoa kantria. Usein väittely liikkui perinteisen akustisen ja modernimman ei-akustisen kantrin eroissa. Harrastajayhteisö keräsi alakulttuurista pääomaa poikkeuksellisen musiikkimakunsa ja asiantuntevan musiikkituntemuksensa sekä uhrautuvan musiikkityönsä avulla.
Kantri on ollut Suomessa marginaalista musiikkia, vaikka onkin kotimaansa Yhdysvaltojen kuunnelluin musiikinlaji. Lehteä tehneet ja muut 1980-luvulla kantria laajalti harrastaneet tai soittaneet henkilöt muodostavat yhteisön ja alakulttuurin. Harrastajayhteisön toimintaa tarkastellaan alakulttuurisen pääoman käsitteen avulla. Aihetta pohditaan myös musiikkifaniuden kautta. Tutkimuksessa tarkastellaan Folk & Country -lehteä harrastajalehtenä. Folk & Countryn tekeminen lopetettiin vuonna 1991 ja se fuusioitui vuonna 1992 aloitettuun Wanha Uusi Musiikki -lehteen, joka ilmestyi vuoteen 1998 asti.
Tutkimuksesta ilmenee, että kantrin arvostus on tutkimusajanjaksona 1980-luvulla ollut Suomessa melko vähäistä ja sen asema melko heikko. Tämän osoittavat valtion Folk & Countrylle antamien tukien vähäisyys ja se, että sanomalehdet ovat julkaisseet hyvin vähän kantriin liittyviä uutisia. Kantrin harrastajayhteisö koki kantrin arvostuksen yleisesti ottaen pieneksi, ja muita musiikinlajeja kuuntelevat suhtautuivat usein karsastaen kantriin, mihin vaikutti myös vähäinen tietämys aiheesta ja vääristyneet mielikuvat. Kantria on silti toisaalta silti harrastettu paljonkin ja 1980-lukua voidaan pitää kantrin suhteen melko vireänä aikana Suomessa alan harrastajien osoittaman aktiivisuuden vuoksi. Harrastajat keskustelivat kantrista monipuolisesti ja väittelivät siitä, mikä oli oikeata ja aitoa kantria. Usein väittely liikkui perinteisen akustisen ja modernimman ei-akustisen kantrin eroissa. Harrastajayhteisö keräsi alakulttuurista pääomaa poikkeuksellisen musiikkimakunsa ja asiantuntevan musiikkituntemuksensa sekä uhrautuvan musiikkityönsä avulla.