Työpaikkakiusaaminen valtionhallinnossa. Sukupuolikohtaiset erot kiusaamisen kokemuksissa ja havaitsemisessa.
Vainikainen, Sara (2017-05-31)
Työpaikkakiusaaminen valtionhallinnossa. Sukupuolikohtaiset erot kiusaamisen kokemuksissa ja havaitsemisessa.
Vainikainen, Sara
(31.05.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Työpaikkakiusaaminen riivaa jatkuvasti kasvavassa määrin suomalaisia työpaikkoja. Kotimaisen tutkimuksen perusteella työpaikkakiusaaminen on sukupuolittunutta, ja naiset sekä kokevat, että havaitsevat miehiä useammin työpaikallaan kiusaamista. Naisten ja miesten välillä on tutkimusten perusteella myös eroja siinä, miten työpaikkakiusaamista määritellään. Kokemus kiusatuksi tulemisesta määrittää viime kädessä, onko jokin tilanne työpaikkakiusaamista, ja tämän vuoksi ilmiötä voidaankin määritellä monella tavalla. Sukupuolten määrittelyeroja tukevat tutkimustulokset, joiden mukaan sukupuolet eroavat siinä, miten työelämässä toimitaan ja miten erilaiseen käyttäytymiseen työpaikalla suhtaudutaan. Naisten ja miesten on lisäksi tutkittu joutuvan erilaisten kiusaamistapojen kohteeksi, ja myös tämä todennäköisesti vaikuttaa määrittelyeroihin.
Tutkin pro gradu-tutkielmassani valtionhallinnon työyhteisöissä esiintyvää työpaikkakiusaamista. Selvitän, onko työpaikkakiusaamisen kokeminen ja havaitseminen painottunut voimakkaammin naisiin, ja onko kokemuksissa sukupuolten välillä eroja. Lisäksi tutkin, selittävätkö omat kiusaamiskokemukset ja sukupuoli sitä, millaisia kiusaamishavaintoja työyhteisöstä tehdään. Tehdyt havainnot kertovat ainakin osittain siitä, millaisia asioita pidetään työpaikkakiusaamisena, ja tutkin tällä tavoin epäsuorasti sitä, vaikuttaako sukupuoli työpaikkakiusaamisen määrittelemiseen. Aineistoni on Turun Yliopiston tutkijoiden keräämä suomalaisiin ministeriöihin kohdistettu kyselyaineisto. Analyysimenetelmänä käytin kuvailevien menetelmien lisäksi logistista regressioanalyysia.
Työpaikkakiusaaminen on valtionhallinnon työpaikoilla selkeästi naisiin kohdistuva ongelma. Myös työpaikkakiusaamisen kokemuksissa on sukupuolten välillä eroja. Miesten kokemuksissa korostuu vahvasti työhön ja työtehtäviin liittyvän kiusaamisen kokemukset. Naiset ovat sen sijaan kokeneet työhön liittyvän kiusaamisen ohella miehiä enemmän henkilökohtaiseen kanssakäymiseen liittyvää kiusaamista. Sukupuolella ei ole merkittävää vaikutusta työpaikkakiusaamisen havaitsemiseen. Sukupuoli ei myöskään selitä sitä, millaisia kiusaamishavaintoja on tehty. Omakohtaiset kokemukset työpaikkakiusaamisesta herkistävät sen sijaan hyvin voimakkaasti kiusaamisen havaitsemiselle sekä vaikuttavat siihen, millaisia kiusaamistapoja työpaikalla on havaittu.
Tutkimus ei anna vahvistusta sille, että sukupuoli vaikuttaa siihen, miten työpaikkakiusaamista määritellään. Sukupuolten välillä on eroja siinä, millaisia kiusaamistapoja on koettu, ja omat kiusaamiskokemukset myös selittävät hyvin voimakkaasti kiusaamishavaintojen tekemistä. Tutkimuksen tulokset antavat viitteitä sille, että mikäli naisten ja miesten välillä on eroja työpaikkakiusaamisen määrittelemisessä, johtuvat nämä erot sukupuolen sijaan sukupuolten eroista omissa työpaikkakiusaamisen kokemuksissa.
Tutkin pro gradu-tutkielmassani valtionhallinnon työyhteisöissä esiintyvää työpaikkakiusaamista. Selvitän, onko työpaikkakiusaamisen kokeminen ja havaitseminen painottunut voimakkaammin naisiin, ja onko kokemuksissa sukupuolten välillä eroja. Lisäksi tutkin, selittävätkö omat kiusaamiskokemukset ja sukupuoli sitä, millaisia kiusaamishavaintoja työyhteisöstä tehdään. Tehdyt havainnot kertovat ainakin osittain siitä, millaisia asioita pidetään työpaikkakiusaamisena, ja tutkin tällä tavoin epäsuorasti sitä, vaikuttaako sukupuoli työpaikkakiusaamisen määrittelemiseen. Aineistoni on Turun Yliopiston tutkijoiden keräämä suomalaisiin ministeriöihin kohdistettu kyselyaineisto. Analyysimenetelmänä käytin kuvailevien menetelmien lisäksi logistista regressioanalyysia.
Työpaikkakiusaaminen on valtionhallinnon työpaikoilla selkeästi naisiin kohdistuva ongelma. Myös työpaikkakiusaamisen kokemuksissa on sukupuolten välillä eroja. Miesten kokemuksissa korostuu vahvasti työhön ja työtehtäviin liittyvän kiusaamisen kokemukset. Naiset ovat sen sijaan kokeneet työhön liittyvän kiusaamisen ohella miehiä enemmän henkilökohtaiseen kanssakäymiseen liittyvää kiusaamista. Sukupuolella ei ole merkittävää vaikutusta työpaikkakiusaamisen havaitsemiseen. Sukupuoli ei myöskään selitä sitä, millaisia kiusaamishavaintoja on tehty. Omakohtaiset kokemukset työpaikkakiusaamisesta herkistävät sen sijaan hyvin voimakkaasti kiusaamisen havaitsemiselle sekä vaikuttavat siihen, millaisia kiusaamistapoja työpaikalla on havaittu.
Tutkimus ei anna vahvistusta sille, että sukupuoli vaikuttaa siihen, miten työpaikkakiusaamista määritellään. Sukupuolten välillä on eroja siinä, millaisia kiusaamistapoja on koettu, ja omat kiusaamiskokemukset myös selittävät hyvin voimakkaasti kiusaamishavaintojen tekemistä. Tutkimuksen tulokset antavat viitteitä sille, että mikäli naisten ja miesten välillä on eroja työpaikkakiusaamisen määrittelemisessä, johtuvat nämä erot sukupuolen sijaan sukupuolten eroista omissa työpaikkakiusaamisen kokemuksissa.