Motivaatio ja organisatorinen sosialisaatio: Määrällinen poikkileikkaustutkimus ammattikorkeakoulusta valmistuneille
Syrjälä, Kalle (2017-06-05)
Motivaatio ja organisatorinen sosialisaatio: Määrällinen poikkileikkaustutkimus ammattikorkeakoulusta valmistuneille
Syrjälä, Kalle
(05.06.2017)
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201706057029
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201706057029
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Kapitalistisilla työmarkkinoilla työnantajat haluavat löytää itselleen sopivimmat työntekijät, ja saada heidät oman organisaationsa toimiviksi ja tehokkaiksi jäseniksi. Organisatorinen sosialisaatio on se prosessi, jossa tulokkaat oppivat uuden organisaation tavat toimia ja tehdä työtä. Organisatorinen sosialisaatio tapahtuu aina, kun yksilö tulee uuteen organisaatioon, vaihtaa osastoa, vaihtaa toimenkuvaa, saa ylennyksen, tai kokee muun siirtymän organisaation hierarkkisessa järjestyksessä. Perehdytyksellä tarkoitetaan organisaation käyttämiä menetelmiä saada tulokas sopeutumaan, kun taas organisatorinen sosialisaatio tarkoittaa koko sopeutumisprosessia, jonka aikana tulokas oppii tuntemaan muut työntekijät, oman roolinsa vastuualueineen, tavat toimia ja tehdä työtä, sekä organisaation kulttuurin. Organisatorisella sosialisaatiolla voidaan tarkoittaa perusteiden oppimista uudesta organisaatiosta. Organisatorista sosialisaatiota on tutkittu melko paljon, mutta sen mekanismit eivät ole vielä täysin selkeitä tutkijoille. Teoreettisen tiedon puutteesta johtuen organisaatioilla on myös ongelmia kehittää toimivia ja tehokkaita perehdytysohjelmia. Organisatorista sosialisaatiota ei ole vielä lähestytty kovin paljon yksilön motivaation kautta, joten tutkimuksen kohteeksi muodostui motivaation yhteys organisatorisen sosialisaation lopputulemiin.
Tutkimuksen lähtökohtana toimi 2000-luvun alussa kerätty aineisto, jossa oli kyselylomakkeella kyselty ammattikorkeakoulusta valmistuneiden tavoitteita ja sosialisaation lopputulemiin liittyviä kysymyksiä. Tavoitteiden mittaamiseen oli aineistossa käytetty soveltaen Brian Littlen henkilökohtaisten projektien arviointimenetelmää. Aineiston ollessa määrällisessä muodossa, tutkittiin tavoitemotivaation yhteyttä organisatorisen sosialisaation lopputulemiin tilastollisten menetelmien regressioanalyysillä. Tulosten mukaan tavoitemotivaatio vaikutti myönteisesti organisatorisen sosialisaation lopputulemiin.
Tutkimuksen tulokset ovat samansuuntaiset kuin aiemmat teoriat motivaatiosta. Niiden perusteella motivaatiolla on myönteinen vaikutus yksilön sopeutumiseen ja työssä suoriutumiseen. Organisaatioiden kannattaakin kartoittaa työntekijöidensä työtavoitteita, ja mahdollistaa noiden tavoitteiden saavutettavuus. Tällä tavoin organisaatiot voivat myötävaikuttaa tulokkaiden sopeutumiseen, ja saada heidät sopeutumaan tehokkaasti. Onnistunut sopeutuminen edesauttaa työntekijän tehokkuutta. Tällöin työntekijä itse voi todennäköisesti paremmin, ja myös organisaatio hyötyy toimivasta ja tehokkaasta työntekijästä.
Tutkimuksen lähtökohtana toimi 2000-luvun alussa kerätty aineisto, jossa oli kyselylomakkeella kyselty ammattikorkeakoulusta valmistuneiden tavoitteita ja sosialisaation lopputulemiin liittyviä kysymyksiä. Tavoitteiden mittaamiseen oli aineistossa käytetty soveltaen Brian Littlen henkilökohtaisten projektien arviointimenetelmää. Aineiston ollessa määrällisessä muodossa, tutkittiin tavoitemotivaation yhteyttä organisatorisen sosialisaation lopputulemiin tilastollisten menetelmien regressioanalyysillä. Tulosten mukaan tavoitemotivaatio vaikutti myönteisesti organisatorisen sosialisaation lopputulemiin.
Tutkimuksen tulokset ovat samansuuntaiset kuin aiemmat teoriat motivaatiosta. Niiden perusteella motivaatiolla on myönteinen vaikutus yksilön sopeutumiseen ja työssä suoriutumiseen. Organisaatioiden kannattaakin kartoittaa työntekijöidensä työtavoitteita, ja mahdollistaa noiden tavoitteiden saavutettavuus. Tällä tavoin organisaatiot voivat myötävaikuttaa tulokkaiden sopeutumiseen, ja saada heidät sopeutumaan tehokkaasti. Onnistunut sopeutuminen edesauttaa työntekijän tehokkuutta. Tällöin työntekijä itse voi todennäköisesti paremmin, ja myös organisaatio hyötyy toimivasta ja tehokkaasta työntekijästä.