”Emu ja yhteinen raha parantavat eurooppalaisen tuotannon kilpailukykyä ja kasvumahdollisuuksia” SAK:ssa käydyt Emu-keskustelut vuosina 1995–1997
Paju, Isabella (2017-06-05)
”Emu ja yhteinen raha parantavat eurooppalaisen tuotannon kilpailukykyä ja kasvumahdollisuuksia” SAK:ssa käydyt Emu-keskustelut vuosina 1995–1997
Paju, Isabella
(05.06.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Suomen eduskunta päätti liittymisestä Euroopan talous- ja rahaliittoon vuonna 1998. SAK:n valtuusto otti myönteisen Emu-kannan valtuuston syyskokouksessa 1997. Kannanottoa edelsi pitkällinen keskustelu, jonka aikana tuotettiin paljon taustamateriaalia ja selvityksiä. Tässä työssä tutkin SAK:ssa käytyä keskustelua talous- ja rahaliitosta.
Keskustelu Emusta lähti käyntiin SAK:ssa vuoden 1995 aikana. Alkuvuodesta päähuomion saivat tulopoliittiset neuvottelut, ja tupo-neuvotteluissa saavutettiin tulos vuonna 1995. Kokonaisratkaisu solmittiin vuosille 1996-1997. Tupo-neuvotteluiden onnistuminen liitettiin vahvasti myös Emu-ratkaisuun. Loppuvuodesta 1995 SAK ehdotti puskurirahastojen perustamista suhdannevaihteluiden varalta talouspoliittisen liikkumavaran varmistamiseksi.
Vuoden 1996 aikana SAK:n edellytykset Emu-jäsenyydelle selkeytyivät. Valtuustossa ja edustajakokouksessa vaadittiin työllisyyden sisällyttämistä Emu-kriteereihin ja vakuuksia siitä, että suomalainen sopimusjärjestelmä ja sopimusten yleissitovuus säilyvät ennallaan talous- ja rahaliitossa. Keskustelu kiihtyi vuoden 1997 aikana, kun päätös Emu-kannasta lähestyi. Ennen syksyn valtuustokokousta työmarkkinajärjestöt sopivat puskurirahastoista.
SAK:n Emu-keskusteluissa korostuivat talouspoliittiset argumentit, ja niitä käyttivät niin Emun kannattajat kuin vastustajatkin. Emu-keskustelusta ei syntynyt poliittisia jakolinjoja liittojen välille, vaikka Emu-kriittisiä puheenvuoroja esiintyikin enemmän vasemmistoryhmässä. Sen sijaan liittojen välillä oli havaittavissa eroja Emu-kannoissa. Erityisesti Metalliliitto suhtautui Emuun myönteisesti kun taas julkisen sektorin työntekijöitä edustavia liittoja huolestutti talouspoliittisen liikkumavaran menetys. Lopulta Emu-päätös tehtiin valtuustossa varsin selkein äänestysluvuin. Emu-keskustelua leimasi usko Emu-jäsenyyden väistämättömyydestä ja talouspoliittisen liikkumavaran rajallisuudesta Emun ulkopuolella.
Tutkimuksen primääriaineistona on käytetty SAK:n valtuuston pöytäkirjoja vuosilta 1995-1997 ja vuoden 1996 edustajakokouksen pöytäkirjoja. Olen käynyt läpi SAK:n hallituksen sekä Eurooppa-valiokunnan pöytäkirjoja ja SAK:n Palkkatyöläinen-lehteä. Yleisteoksia ja tutkimuskirjallisuutta on käytetty täydentämään aineistoa.
Keskustelu Emusta lähti käyntiin SAK:ssa vuoden 1995 aikana. Alkuvuodesta päähuomion saivat tulopoliittiset neuvottelut, ja tupo-neuvotteluissa saavutettiin tulos vuonna 1995. Kokonaisratkaisu solmittiin vuosille 1996-1997. Tupo-neuvotteluiden onnistuminen liitettiin vahvasti myös Emu-ratkaisuun. Loppuvuodesta 1995 SAK ehdotti puskurirahastojen perustamista suhdannevaihteluiden varalta talouspoliittisen liikkumavaran varmistamiseksi.
Vuoden 1996 aikana SAK:n edellytykset Emu-jäsenyydelle selkeytyivät. Valtuustossa ja edustajakokouksessa vaadittiin työllisyyden sisällyttämistä Emu-kriteereihin ja vakuuksia siitä, että suomalainen sopimusjärjestelmä ja sopimusten yleissitovuus säilyvät ennallaan talous- ja rahaliitossa. Keskustelu kiihtyi vuoden 1997 aikana, kun päätös Emu-kannasta lähestyi. Ennen syksyn valtuustokokousta työmarkkinajärjestöt sopivat puskurirahastoista.
SAK:n Emu-keskusteluissa korostuivat talouspoliittiset argumentit, ja niitä käyttivät niin Emun kannattajat kuin vastustajatkin. Emu-keskustelusta ei syntynyt poliittisia jakolinjoja liittojen välille, vaikka Emu-kriittisiä puheenvuoroja esiintyikin enemmän vasemmistoryhmässä. Sen sijaan liittojen välillä oli havaittavissa eroja Emu-kannoissa. Erityisesti Metalliliitto suhtautui Emuun myönteisesti kun taas julkisen sektorin työntekijöitä edustavia liittoja huolestutti talouspoliittisen liikkumavaran menetys. Lopulta Emu-päätös tehtiin valtuustossa varsin selkein äänestysluvuin. Emu-keskustelua leimasi usko Emu-jäsenyyden väistämättömyydestä ja talouspoliittisen liikkumavaran rajallisuudesta Emun ulkopuolella.
Tutkimuksen primääriaineistona on käytetty SAK:n valtuuston pöytäkirjoja vuosilta 1995-1997 ja vuoden 1996 edustajakokouksen pöytäkirjoja. Olen käynyt läpi SAK:n hallituksen sekä Eurooppa-valiokunnan pöytäkirjoja ja SAK:n Palkkatyöläinen-lehteä. Yleisteoksia ja tutkimuskirjallisuutta on käytetty täydentämään aineistoa.