”Vaalikeskustelujen ruumiinavaus”. Suurimpien eduskuntapuolueiden puheenjohtajien retoriikka ja heidän argumenttiensa faktuaaliset pohjat Yleisradion Suurissa vaalikeskusteluissa vuosina 1991 ja 2011.
Rantamäki, Jyri (2017-06-05)
”Vaalikeskustelujen ruumiinavaus”. Suurimpien eduskuntapuolueiden puheenjohtajien retoriikka ja heidän argumenttiensa faktuaaliset pohjat Yleisradion Suurissa vaalikeskusteluissa vuosina 1991 ja 2011.
Rantamäki, Jyri
(05.06.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Käsillä oleva tutkimus tarkastelee aineistölähtöisesti suurimpien eduskuntapuolueiden puheenjohtajien retoriikan lainalaisuuksia ja todenmukaisuutta Yleisradion Suurissa vaalikeskusteluissa vuosina 1991 ja 2011. Sen tutkimusmenetelminä toimivat kvalitatiivisen sisällönanalyysin fenomenologinen metodi ja vertailu, minkä lisäksi paikoitellen hyödynnetään kvantitatiivisen tekstianalyysin menetelmiä. Primääriaineiston muodostavat Ylen Suuret vaalikeskustelut vuosilta 1991 ja 2011, sekä niissä esiintyvien argumenttien todentamiseen tarvittavat lähteet.
Keskeisinä tutkimustuloksina työssä korostuvat käsiteltyjen vaalikeskustelujen väliset samankaltaisuudet ja erot. Ulkoisista muutoksista huolimatta vaalikeskustelut muistuttivat läheisesti toisiaan, niin puheenvuorojen määrän, kuin argumenttien auktoriteettisuuden, toteavan puhetyylin ja todistettavuuden suhteen. Väitteiden auktoriteettisuus jakautui periaatteessa puoliksi auktoriteettisten ja ei-auktoriteettisten lauseiden välillä. Todistettavuuden tapauksessa tilanne oli puolestaan se, että suurin osa väitteistä oli vaikeasti todistettavia, ja ei-todistettavien lauseiden määrä oli molemmissa keskusteluissa noin 25 %. Vaalikeskustelujen väliset erot sen sijaan keskittyivät argumentoinnin aktiivisuuteen, siitä johtuvaan argumenttien määrään ja joihinkin retorisiin tyyleihin. Vuoden 2011 keskustelussa argumentteja esimerkiksi esiintyi jopa noin 32 % enemmän kuin vuonna 1991. Retoristen tyylien kohdalla muutosta tapahtui muun muassa niin populismin, intensiivisyyden, kriittisyyden kuin kysymysten välttelynkin suhteen.
Vaalikeskustelujen yhteydessä on huomattavissa selvä jännite ajan ja perinteiden välillä. Puheenjohtajien retoriikan ykköshaasteena on ollut väitteiden heikko todistettavuus ja toteavan puhetyylin hyödyllisyys voidaan kyseenalaistaa kunnollisen dialogin tulevaisuuden kannalta. Pätevämmän kuvan saamiseksi vertailua täytyisi kuitenkin vielä suorittaa useamman vaalikeskustelun kesken.
Keskeisinä tutkimustuloksina työssä korostuvat käsiteltyjen vaalikeskustelujen väliset samankaltaisuudet ja erot. Ulkoisista muutoksista huolimatta vaalikeskustelut muistuttivat läheisesti toisiaan, niin puheenvuorojen määrän, kuin argumenttien auktoriteettisuuden, toteavan puhetyylin ja todistettavuuden suhteen. Väitteiden auktoriteettisuus jakautui periaatteessa puoliksi auktoriteettisten ja ei-auktoriteettisten lauseiden välillä. Todistettavuuden tapauksessa tilanne oli puolestaan se, että suurin osa väitteistä oli vaikeasti todistettavia, ja ei-todistettavien lauseiden määrä oli molemmissa keskusteluissa noin 25 %. Vaalikeskustelujen väliset erot sen sijaan keskittyivät argumentoinnin aktiivisuuteen, siitä johtuvaan argumenttien määrään ja joihinkin retorisiin tyyleihin. Vuoden 2011 keskustelussa argumentteja esimerkiksi esiintyi jopa noin 32 % enemmän kuin vuonna 1991. Retoristen tyylien kohdalla muutosta tapahtui muun muassa niin populismin, intensiivisyyden, kriittisyyden kuin kysymysten välttelynkin suhteen.
Vaalikeskustelujen yhteydessä on huomattavissa selvä jännite ajan ja perinteiden välillä. Puheenjohtajien retoriikan ykköshaasteena on ollut väitteiden heikko todistettavuus ja toteavan puhetyylin hyödyllisyys voidaan kyseenalaistaa kunnollisen dialogin tulevaisuuden kannalta. Pätevämmän kuvan saamiseksi vertailua täytyisi kuitenkin vielä suorittaa useamman vaalikeskustelun kesken.