Raskaudenaikaisen ja synnytyksenjälkeisen masennusoireilun kulku isillä
Lahtinen, Henna (2017-06-05)
Raskaudenaikaisen ja synnytyksenjälkeisen masennusoireilun kulku isillä
Lahtinen, Henna
(05.06.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Molemmat vanhemmat voivat kokea masennusta raskausaikana ja synnytyksen jälkeen, mutta isien masennusoireilua ei ole juurikaan tutkittu raskausaikana, ja tutkimustulokset isän masennusoireilun kulusta ovat ristiriitaisia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella äitien ja isien masennusoireiden määrää sekä kulkua raskausaikana ja synnytyksen jälkeen. Lisäksi tutkimuksen tarkoitus oli tutkia, millaisia masennusoireilun osalta eritasoisesti kehittyviä ryhmiä isien aineistosta on löydettävissä, ja tarkastella isien masennuksen muutosta kuvaavien ryhmien yhteyttä koulutukseen, tulotasoon ja ikään. Tutkimuksen aineisto on osa FinnBrain-syntymäkohorttitutkimukseen kerättyä kyselyaineistoa (N = 5405, joista äitejä oli 3272 ja isiä oli 2133). Masennusoireita mitattiin Edinburgh Postnatal Depression Scale -kyselyllä (EPDS) kolmesti raskausaikana (raskausviikoilla 14, 24 ja 34) ja kahdesti synnytyksen jälkeen (3 ja 6 kk). Masennusoireilun muutosta estimoitiin latentilla kasvukäyrämallilla äideillä ja isillä. Lisäksi isien masennusoireiden kehitystä tutkittiin latentin kasvukäyrän mixture-mallilla.
Kaiken kaikkiaan aineiston isillä oli vähemmän masennusoireita kaikissa mittauspisteissä kuin äideillä. Isien aineistosta löydettiin tilastollisen ja teoreettisen tarkastelun perusteella kolme eritasoisesti kehittyvää masennusoireiluryhmää. Suurin osa isistä kuului ”Vakaa ja vähäinen masennusoireilu”-ryhmään (n = 1894, 90%), joiden masennusoireilu oli tasaista ja vähäistä koko seuranta-ajan. ”Laskeva masennusoireilu”-ryhmään (n = 164, 8%) kuuluivat isät, joiden masennusoireet ylittivät masennuksen kliinisen rajan (EPDS ≥ 10) alkuraskaudesta, mutta oireet laskivat synnytyksen jälkeen kohtalaiselle tasolle. Lisäksi aineistosta erottui pieni tilastollisesti merkityksetön ”Nouseva masennusoireilu”-ryhmä (n = 39, 2%), jonka isillä oli kohtalaisesti masennusoireita raskauden alkuvaiheessa, ja oireet lisääntyivät niin raskausaikana kuin synnytyksen jälkeen.
Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että äidit oireilevat isiä enemmän raskausaikana ja synnytyksen jälkeen. Kaiken kaikkiaan sekä isien että äitien masennusoireet laskivat koko raskausajan ja synnytyksen jälkeen. Vaikka suurin osa isistä ei kärsinyt masennusoireista, kuitenkin joka kymmenes isä kärsi masennusoireista jossakin raskauden vaiheessa tai kuusi kuukautta synnytyksen jälkeen. Masennusoireista kärsivät isät olivat pienempituloisia ja nuorempia kuin isät, jotka eivät raportoineet oireita. Tämän tutkimuksen tulokset korostavat etenkin neuvolapalveluiden kehittämisen tärkeyttä, sillä tällä hetkellä isien hyvinvointi jää neuvolajärjestelmän ulkopuolelle. Seulomalla ja seuraamalla myös isien hyvinvointia raskauden eri vaiheissa voitaisiin mahdollisesti ennaltaehkäistä mielenterveysongelmia, jotka voivat heikentää perheen toimintakykyä, vanhemmuutta ja parisuhdetta sekä vaikuttaa epäsuotuisasti lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin. Tulevaisuudessa olisi tärkeää tutkia lisää erilaisten taustatekijöiden yhteyttä isien masennusprofiileihin sekä isien masennusprofiilien yhteyttä lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin.
Kaiken kaikkiaan aineiston isillä oli vähemmän masennusoireita kaikissa mittauspisteissä kuin äideillä. Isien aineistosta löydettiin tilastollisen ja teoreettisen tarkastelun perusteella kolme eritasoisesti kehittyvää masennusoireiluryhmää. Suurin osa isistä kuului ”Vakaa ja vähäinen masennusoireilu”-ryhmään (n = 1894, 90%), joiden masennusoireilu oli tasaista ja vähäistä koko seuranta-ajan. ”Laskeva masennusoireilu”-ryhmään (n = 164, 8%) kuuluivat isät, joiden masennusoireet ylittivät masennuksen kliinisen rajan (EPDS ≥ 10) alkuraskaudesta, mutta oireet laskivat synnytyksen jälkeen kohtalaiselle tasolle. Lisäksi aineistosta erottui pieni tilastollisesti merkityksetön ”Nouseva masennusoireilu”-ryhmä (n = 39, 2%), jonka isillä oli kohtalaisesti masennusoireita raskauden alkuvaiheessa, ja oireet lisääntyivät niin raskausaikana kuin synnytyksen jälkeen.
Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että äidit oireilevat isiä enemmän raskausaikana ja synnytyksen jälkeen. Kaiken kaikkiaan sekä isien että äitien masennusoireet laskivat koko raskausajan ja synnytyksen jälkeen. Vaikka suurin osa isistä ei kärsinyt masennusoireista, kuitenkin joka kymmenes isä kärsi masennusoireista jossakin raskauden vaiheessa tai kuusi kuukautta synnytyksen jälkeen. Masennusoireista kärsivät isät olivat pienempituloisia ja nuorempia kuin isät, jotka eivät raportoineet oireita. Tämän tutkimuksen tulokset korostavat etenkin neuvolapalveluiden kehittämisen tärkeyttä, sillä tällä hetkellä isien hyvinvointi jää neuvolajärjestelmän ulkopuolelle. Seulomalla ja seuraamalla myös isien hyvinvointia raskauden eri vaiheissa voitaisiin mahdollisesti ennaltaehkäistä mielenterveysongelmia, jotka voivat heikentää perheen toimintakykyä, vanhemmuutta ja parisuhdetta sekä vaikuttaa epäsuotuisasti lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin. Tulevaisuudessa olisi tärkeää tutkia lisää erilaisten taustatekijöiden yhteyttä isien masennusprofiileihin sekä isien masennusprofiilien yhteyttä lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin.