Horisontaalisten yrityskauppojen kilpailuoikeudellinen arviointi Suomen kansallisessa yrityskauppavalvonnassa yrityskaupparatkaisukäytännön valossa
Vaanola, Jussi (2017-06-05)
Horisontaalisten yrityskauppojen kilpailuoikeudellinen arviointi Suomen kansallisessa yrityskauppavalvonnassa yrityskaupparatkaisukäytännön valossa
Vaanola, Jussi
(05.06.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkielma selvittää, mitä Suomen kansallisen yrityskauppavalvonnan horisontaalisten yrityskauppojen arviointiprosessi ja sen osa-alue, tapauskohtainen kilpailuoikeudellinen arviointi pitävät sisällään. Se osoittaa yrityskauppavalvonnan merkittävyyden sekä taloustieteellisen analyysin painoarvon kasvamisen osana kilpailuvalvontaa.
Tutkielma esittää systematisoiden, miten kilpailuviranomaiset voivat arvioida yrityskauppojen aiheuttamia todennäköisiä kilpailuvaikutuksia. Tarkastelun kohteena on erityisesti relevanttien markkinoiden määritteleminen, kilpailuvaikutusten arviointi sekä ehtojen asettaminen osana kilpailuoikeudellista arviointia. Relevanttien markkinoiden määritteleminen antaa merkittävää taustatukea kilpailuoikeudellisen arvioinnin tueksi, ja sen avulla on myös mahdollista selvittää markkinoiden toiminta-alue. Kilpailuvaikutusten arvioinnin avulla on mahdollista tehdä päätös yrityskauppa-asiassa ja päättää mahdollisista, asetettavista ehdoista. Yrityskauppavalvonnan nykyisiä liikevaihtorajoja päädytään pitämään tutkielmassa esitetyn arvioinnin johdosta hyväksyttävinä ja sopivina.
Tutkielma osoittaa myös ehtojen asettamisen merkityksen yrityskauppapäätöksissä ja osana valvonnan keinovalikoimaa. Ehtoja on käytetty Suomen kansallisessa yrityskauppavalvonnassa yli 30 päätöksessä ja ne on listattu tutkielmassa. Ehtopäätösten vuosittaiset lukumäärät ovat valvonnan alkuvuosiin verrattuna vähentyneet huomattavasti, mutta määrissä on kuitenkin nykyisin havaittavissa pientä nousua. Niiden määrät ovat nykyiselläänkin kuitenkin pieniä, vain 0-2 kappaletta vuodessa. Yrityskaupan hyväksymisen eteneminen markkinaoikeusvaiheeseen on muodostunut erittäin harvinaiseksi ja kieltoesitysten määrä on jäänyt kansallisesti hyvin vähäiseksi, vain kolmeen esitykseen.
Tutkielmassa on tarkasteltu erityisesti kahta Kilpailu- ja kuluttajaviraston antamaa yrityskaupparatkaisua, vuoden 2014 Elixia/SATS -yrityskauppapäätöstä sekä vuonna 2016 annettua Ruokakesko/Lähikauppa -yrityskauppapäätöstä, joiden kilpailuoikeudelliset arvioinnit nojautuvat vahvasti asioissa tehtyihin taloustieteellisiin analyyseihin.
Tutkielman tutkimusmenetelmällinen lähestymistapa on lainopillinen sekä myös osittain oikeustaloustieteellinen. Lähteinä on mainittujen yrityskauppapäätösten lisäksi käytetty oikeuskirjallisuutta sekä virallislähteitä aihealueeseen liittyen. Tärkeimpinä lähteinä on käytetty Mika Oinosen EU:n ja Suomen kilpailuvalvonta (2016) -kirjaa sekä useiden eri kirjoittajien yhteisteosta Kilpailunrajoitukset: lainsäädäntö käytännössä (2016). Tärkeänä lähteenä on toiminut myös Petri Kuoppamäen teos Uusi kilpailuoikeus (2012).
Tutkielma esittää systematisoiden, miten kilpailuviranomaiset voivat arvioida yrityskauppojen aiheuttamia todennäköisiä kilpailuvaikutuksia. Tarkastelun kohteena on erityisesti relevanttien markkinoiden määritteleminen, kilpailuvaikutusten arviointi sekä ehtojen asettaminen osana kilpailuoikeudellista arviointia. Relevanttien markkinoiden määritteleminen antaa merkittävää taustatukea kilpailuoikeudellisen arvioinnin tueksi, ja sen avulla on myös mahdollista selvittää markkinoiden toiminta-alue. Kilpailuvaikutusten arvioinnin avulla on mahdollista tehdä päätös yrityskauppa-asiassa ja päättää mahdollisista, asetettavista ehdoista. Yrityskauppavalvonnan nykyisiä liikevaihtorajoja päädytään pitämään tutkielmassa esitetyn arvioinnin johdosta hyväksyttävinä ja sopivina.
Tutkielma osoittaa myös ehtojen asettamisen merkityksen yrityskauppapäätöksissä ja osana valvonnan keinovalikoimaa. Ehtoja on käytetty Suomen kansallisessa yrityskauppavalvonnassa yli 30 päätöksessä ja ne on listattu tutkielmassa. Ehtopäätösten vuosittaiset lukumäärät ovat valvonnan alkuvuosiin verrattuna vähentyneet huomattavasti, mutta määrissä on kuitenkin nykyisin havaittavissa pientä nousua. Niiden määrät ovat nykyiselläänkin kuitenkin pieniä, vain 0-2 kappaletta vuodessa. Yrityskaupan hyväksymisen eteneminen markkinaoikeusvaiheeseen on muodostunut erittäin harvinaiseksi ja kieltoesitysten määrä on jäänyt kansallisesti hyvin vähäiseksi, vain kolmeen esitykseen.
Tutkielmassa on tarkasteltu erityisesti kahta Kilpailu- ja kuluttajaviraston antamaa yrityskaupparatkaisua, vuoden 2014 Elixia/SATS -yrityskauppapäätöstä sekä vuonna 2016 annettua Ruokakesko/Lähikauppa -yrityskauppapäätöstä, joiden kilpailuoikeudelliset arvioinnit nojautuvat vahvasti asioissa tehtyihin taloustieteellisiin analyyseihin.
Tutkielman tutkimusmenetelmällinen lähestymistapa on lainopillinen sekä myös osittain oikeustaloustieteellinen. Lähteinä on mainittujen yrityskauppapäätösten lisäksi käytetty oikeuskirjallisuutta sekä virallislähteitä aihealueeseen liittyen. Tärkeimpinä lähteinä on käytetty Mika Oinosen EU:n ja Suomen kilpailuvalvonta (2016) -kirjaa sekä useiden eri kirjoittajien yhteisteosta Kilpailunrajoitukset: lainsäädäntö käytännössä (2016). Tärkeänä lähteenä on toiminut myös Petri Kuoppamäen teos Uusi kilpailuoikeus (2012).