Poissaolokäsittely oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin valossa ja suhteessa kirjalliseen menettelyyn
Kaskinen, Jatta (2017-06-05)
Poissaolokäsittely oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin valossa ja suhteessa kirjalliseen menettelyyn
Kaskinen, Jatta
(05.06.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on rikosasioiden poissaolokäsittely, joka tuli Suomessa voimaan rikosprosessiuudistuksen yhteydessä 1.10.1997. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella, millaisia edellytyksiä prosessiperiaatteet ja -tavoitteet, Suomen lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö sekä Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytäntö asettavat poissaolokäsittelylle. Poissaolokäsittelyä tutkitaan erityisesti vastaajan oikeusturvan näkökulmasta. Lisäksi tarkastellaan poissaolokäsittelyn suhdetta kirjalliseen menettelyyn.
Tutkielman pääpaino on oikeusdogmaattisella tutkimusmenetelmällä. Lainopillisen menetelmän ohella tutkielmassa on sovellettu oikeusvertailevaa ja oikeushistoriallista tutkimusmenetelmää. Lisäksi on hyödynnetty empiiristä aineistoa ja esitetty de lege ferenda -näkökohtia. Lähteinä on käytetty virallislähteitä, kotimaisessa ja ulkomaisessa oikeuskirjallisuudessa esitettyjä tulkintakannanottoja sekä kansallista ja kansainvälistä oikeuskäytäntöä. Keskeisimpiä lähteitä ovat hallituksen esitys HE 82/1995 vp, Antti Jokelan tuotanto, Laura Ervon tuotanto, Pekka Koposen artikkeli ”Poissaolokäsittelyn edellytyksistä rikosasioissa alioikeudessa” ja Iiro Liukkosen väitöskirja ”I svarandens frånvaro: förenklade brottmålsrättegångar i tingsrätten”.
Poissaolokäsittely on poikkeus kontradiktorisesta periaatteesta. Poissaolokäsittelyssä ei myöskään täysin toteudu oikeudenkäynnin välittömyys, suullisuus eikä asianosaisjulkisuus. Koska poissaolokäsittely on poikkeus pääsääntöisestä läsnäolovelvollisuudesta, on poissaolokäsittelyn edellytyksiä koskevia säännöksiä tulkittava suppeasti. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytännön valossa tarkasteltuna Suomen poissaolokäsittely täyttää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset.
Perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta ongelma ei siten näyttäisi liittyvän niinkään itse poissaolokäsittelyä ja kirjallista menettelyä koskevaan sääntelyyn, vaan säännösten soveltamiseen ja yksilöiden yhdenvertaisuuden toteutumiseen. Poissaolokäsittelyn ja kirjallisen menettelyn soveltamisalat ovat melko yhtenäiset. Monet poissaolokäsittelyn osalta tulkintakäytännössä muodostuneet edellytykset ovat kirjallisen menettelyn kohdalla ilmaistu suoraan laissa.
Rangaistusasteikoiden yhtenäistämistä lukuun ottamatta sääntelyä ei ole tällä hetkellä perusteltua muuttaa. Sen sijaan poissaolokäsittelyn ja kirjallisen menettelyn suhdetta pitäisi selkeyttää ja kiinnittää huomiota säännösten valtakunnallisesti yhdenmukaiseen soveltamiseen. Lisäksi tuomioistuinten pitäisi hyödyntää aktiivisemmin uhkasakkoa, noutoa ja muita poissaolon ehkäisykeinoja.
Tutkielman pääpaino on oikeusdogmaattisella tutkimusmenetelmällä. Lainopillisen menetelmän ohella tutkielmassa on sovellettu oikeusvertailevaa ja oikeushistoriallista tutkimusmenetelmää. Lisäksi on hyödynnetty empiiristä aineistoa ja esitetty de lege ferenda -näkökohtia. Lähteinä on käytetty virallislähteitä, kotimaisessa ja ulkomaisessa oikeuskirjallisuudessa esitettyjä tulkintakannanottoja sekä kansallista ja kansainvälistä oikeuskäytäntöä. Keskeisimpiä lähteitä ovat hallituksen esitys HE 82/1995 vp, Antti Jokelan tuotanto, Laura Ervon tuotanto, Pekka Koposen artikkeli ”Poissaolokäsittelyn edellytyksistä rikosasioissa alioikeudessa” ja Iiro Liukkosen väitöskirja ”I svarandens frånvaro: förenklade brottmålsrättegångar i tingsrätten”.
Poissaolokäsittely on poikkeus kontradiktorisesta periaatteesta. Poissaolokäsittelyssä ei myöskään täysin toteudu oikeudenkäynnin välittömyys, suullisuus eikä asianosaisjulkisuus. Koska poissaolokäsittely on poikkeus pääsääntöisestä läsnäolovelvollisuudesta, on poissaolokäsittelyn edellytyksiä koskevia säännöksiä tulkittava suppeasti. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytännön valossa tarkasteltuna Suomen poissaolokäsittely täyttää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset.
Perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta ongelma ei siten näyttäisi liittyvän niinkään itse poissaolokäsittelyä ja kirjallista menettelyä koskevaan sääntelyyn, vaan säännösten soveltamiseen ja yksilöiden yhdenvertaisuuden toteutumiseen. Poissaolokäsittelyn ja kirjallisen menettelyn soveltamisalat ovat melko yhtenäiset. Monet poissaolokäsittelyn osalta tulkintakäytännössä muodostuneet edellytykset ovat kirjallisen menettelyn kohdalla ilmaistu suoraan laissa.
Rangaistusasteikoiden yhtenäistämistä lukuun ottamatta sääntelyä ei ole tällä hetkellä perusteltua muuttaa. Sen sijaan poissaolokäsittelyn ja kirjallisen menettelyn suhdetta pitäisi selkeyttää ja kiinnittää huomiota säännösten valtakunnallisesti yhdenmukaiseen soveltamiseen. Lisäksi tuomioistuinten pitäisi hyödyntää aktiivisemmin uhkasakkoa, noutoa ja muita poissaolon ehkäisykeinoja.