Lapsen osallisuus osana lapsen edun toteutumista asiantuntija-avusteisessa huoltoriitojen tuomioistuinsovittelussa eli Follo-sovittelussa
Nykänen, Noora (2017-06-06)
Lapsen osallisuus osana lapsen edun toteutumista asiantuntija-avusteisessa huoltoriitojen tuomioistuinsovittelussa eli Follo-sovittelussa
Nykänen, Noora
(06.06.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa käsitellään lapsen osallisuusoikeutta osana lapsen edun toteutumista asiantuntija-avusteisessa huoltoriitojen tuomioistuinsovittelussa. Lapsi nähdään nykyään tasa-arvoisena yksilönä aikuisten kanssa, ja lapsen oikeuksia on alettu yhä enemmän korostaa lasta koskevien asioiden käsittelyssä. Lapsiasioiden tuomioistuinsovittelussa keskustelua on herättänyt etenkin lapsen osallisuusasema ja lapsen oikeus tulla kuulluksi itseään koskevassa asiassa.
Lapsiasiat soveltuvat hyvin tuomioistuinsovitteluun, koska sovittelumenettely on nopea, halpa ja joustava tapa ratkaista lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevia asioita. Sovittelumenettelyssä voidaan ratkaista laajoja asiakokonaisuuksia kerralla, mikä osaltaan ennaltaehkäisee uusien konfliktien ja riitojen syntymistä. Lisäksi sovinnolliset lopputulokset ovat pitkällä aikatähtäimellä kestävämpiä kuin tuomioistuimen antamat tuomiot.
Lapsiasioiden sääntelyn lähtökohtana voidaan pitää YK:n lapsen oikeuksien sopimusta, jossa on säännelty tärkeimmistä lapsiasioita koskevista periaatteista kuten lapsen edusta, lapsen osallisuusoikeudesta sekä lapsen oikeudesta tulla suojelluksi. Tärkeimpänä näistä periaatteista voidaan pitää lapsen etua, jonka tulee aina toteutua lasta koskevassa päätöksenteossa. Lapsen edun toteutuminen vaatii ensinnäkin vanhempien velvollisuutta suunnata ajatuksensa lapseen lapsen huolto- ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa. Vanhemmilla on myös velvollisuus selvittää tapauskohtaisesti lapsen mielipiteet ja ottaa ne huomioon päätöksenteossa.
Toiseksi viranomaisen kuten tuomioistuimen velvollisuutena on päätöstä tehdessään viime kädessä turvata lapsen edun toteutuminen selvittämällä, mistä lapsen etu kyseisessä asiassa koostuu, miten sitä on arvioitu, miten lapsen etua on punnittu muihin intresseihin nähden sekä miten lapsen näkemykset on selvitetty ja otettu huomioon. Tuomioistuinsovittelussa lapsen välitöntä kuulemista ei kuitenkaan voida pitää pääsääntönä, vaan sovittelijan tulee asiantuntija-avustajan kanssa harkita tapauskohtaisesti, kuinka lapsen mielipiteet ja toivomukset tulee selvitetyksi asianmukaisesti kunkin sovitteluistunnon aikana. Lapsen kuuleminen voi siis tapahtua myös välillisesti.
Tutkielmassa selvitetään, miten lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevat riidat eroavat muista tuomioistuimissa käsiteltävistä riita-asioista, sekä perehdytään lapsioikeudellisen sääntelyn perusperiaatteeseen eli lapsen etuun. Lapsiasioiden erityispiirteiden jälkeen perehdytään huoltoriitojen tuomioistuinsovittelumenettelyyn ja selvitetään lapsiasioiden soveltumista tuomioistuinsovitteluun. Tämän jälkeen keskitytään lapsen osallisuusasemaan ja oikeuteen ilmaista mielipiteensä ja toiveensa sovittelumenettelyn aikana.
Lapsiasiat soveltuvat hyvin tuomioistuinsovitteluun, koska sovittelumenettely on nopea, halpa ja joustava tapa ratkaista lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevia asioita. Sovittelumenettelyssä voidaan ratkaista laajoja asiakokonaisuuksia kerralla, mikä osaltaan ennaltaehkäisee uusien konfliktien ja riitojen syntymistä. Lisäksi sovinnolliset lopputulokset ovat pitkällä aikatähtäimellä kestävämpiä kuin tuomioistuimen antamat tuomiot.
Lapsiasioiden sääntelyn lähtökohtana voidaan pitää YK:n lapsen oikeuksien sopimusta, jossa on säännelty tärkeimmistä lapsiasioita koskevista periaatteista kuten lapsen edusta, lapsen osallisuusoikeudesta sekä lapsen oikeudesta tulla suojelluksi. Tärkeimpänä näistä periaatteista voidaan pitää lapsen etua, jonka tulee aina toteutua lasta koskevassa päätöksenteossa. Lapsen edun toteutuminen vaatii ensinnäkin vanhempien velvollisuutta suunnata ajatuksensa lapseen lapsen huolto- ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa. Vanhemmilla on myös velvollisuus selvittää tapauskohtaisesti lapsen mielipiteet ja ottaa ne huomioon päätöksenteossa.
Toiseksi viranomaisen kuten tuomioistuimen velvollisuutena on päätöstä tehdessään viime kädessä turvata lapsen edun toteutuminen selvittämällä, mistä lapsen etu kyseisessä asiassa koostuu, miten sitä on arvioitu, miten lapsen etua on punnittu muihin intresseihin nähden sekä miten lapsen näkemykset on selvitetty ja otettu huomioon. Tuomioistuinsovittelussa lapsen välitöntä kuulemista ei kuitenkaan voida pitää pääsääntönä, vaan sovittelijan tulee asiantuntija-avustajan kanssa harkita tapauskohtaisesti, kuinka lapsen mielipiteet ja toivomukset tulee selvitetyksi asianmukaisesti kunkin sovitteluistunnon aikana. Lapsen kuuleminen voi siis tapahtua myös välillisesti.
Tutkielmassa selvitetään, miten lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevat riidat eroavat muista tuomioistuimissa käsiteltävistä riita-asioista, sekä perehdytään lapsioikeudellisen sääntelyn perusperiaatteeseen eli lapsen etuun. Lapsiasioiden erityispiirteiden jälkeen perehdytään huoltoriitojen tuomioistuinsovittelumenettelyyn ja selvitetään lapsiasioiden soveltumista tuomioistuinsovitteluun. Tämän jälkeen keskitytään lapsen osallisuusasemaan ja oikeuteen ilmaista mielipiteensä ja toiveensa sovittelumenettelyn aikana.