Vaivaako töissä vaihtuvuus? Työntekijöiden vaihtuvuuden yhteys työuupumukseen kunta-alan sosiaalityöntekijöillä
Heikkinen, Sara (2017-06-07)
Vaivaako töissä vaihtuvuus? Työntekijöiden vaihtuvuuden yhteys työuupumukseen kunta-alan sosiaalityöntekijöillä
Heikkinen, Sara
(07.06.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Työuupumusta kokee Suomessa työikäisestä väestöstä tutkimusten mukaan noin 2.5–7 %, joten kyse on valtakunnallisella tasolla merkittävästä työhyvinvointia heikentävästä tekijästä. Työuupumuksen seurauksia on tutkittu paljon ja sen on havaittu muun muassa heikentävän työntekijän sitoutumista organisaatioon ja lisäävän työpaikan vaihtoaikeita. Vaihtuvuus onkin erityisesti sosiaalialalla suuri huolenaihe ja vaikuttaa paitsi tarjotun palvelun laatuun myös organisaation kustannustehokkuuteen. Vaihtuvuuden seurauksia jäljelle jäävien työntekijöiden näkökulmasta on kuitenkin tutkittu vain vähän. Tämä tutkimus on ensimmäinen, joka tarkastelee työyhteisön vaihtuvuutta jäljelle jääneiden työntekijöiden työuupumuksen selittäjänä suomalaisilla sosiaalityöntekijöillä.
Tutkimuksen aineisto kuuluu Työterveyslaitoksen Kunta10-seurantatutkimukseen. Vaihtuvuus määriteltiin niiden työntekijöiden osuutena, jotka olivat töissä tutkimukseen osallistuvissa kunnissa vuonna 2012, mutta eivät enää 2014. Tutkimusotos koostui niistä sosiaalityöntekijöistä, jotka olivat vastanneet vuonna 2014 Kunta10-kyselyyn ja vuonna 2015 sosiaalityöntekijöiden lisäkyselyyn. Aineisto sisälsi 529 osallistujaa, joilta ei puuttunut arvoja mistään analyyseissä käytetyistä muuttujista. Työuupumusta aineistossa mitattiin ammatillisen elämänlaadun osana. Analyyseissä käytettiin kovariaatteina sukupuolen ja iän lisäksi palvelussuhteen luonnetta, työpaikan sijaintia, koettua terveydentilaa, kohtelun oikeudenmukaisuutta sekä sosiaalityön kuormitustekijöitä. Lisäanalyysina tarkasteltiin vaihtuvuuden yhteyttä toiseen ammatillisen elämänlaadun osa-alueeseen, myötätuntotyytyväisyyteen.
Työyhteisössä tapahtuneen vaihtuvuuden ja työuupumuksen välistä yhteyttä tarkasteltiin logistisen regressioanalyysin avulla. Kun malliin sisällytettiin kaikki kovariaatit, vaihtuvuuden kasvaessa työyhteisössä 10 % nousi työntekijöiden riski kokea työuupumusta 35 %. Vaihtuvuus ei ollut yhteydessä myötätuntotyytyväisyyteen.
Työuupumuksen on jo aiemmin havaittu johtavan lisääntyneeseen halukkuuteen vaihtaa työpaikkaa ja sitä kautta korkeampaan vaihtuvuuteen työyhteisöissä. Tämän tutkimuksen perusteella toisaalta myös vaihtuvuus lisää jäljelle jääneiden työntekijöiden kokemaa työuupumusta. Näiden havaintojen pohjalta tulisi tulevaisuudessa selvittää, vallitseeko vaihtuvuuden ja työuupumuksen välillä toisiaan ruokkiva kehämäinen suhde. Tämän tiedon pohjalta voitaisiin kehittää uusia interventioita kehän katkaisemiseksi erityisesti vaihtuvuuden kannalta haavoittuvilla aloilla.
Tutkimuksen aineisto kuuluu Työterveyslaitoksen Kunta10-seurantatutkimukseen. Vaihtuvuus määriteltiin niiden työntekijöiden osuutena, jotka olivat töissä tutkimukseen osallistuvissa kunnissa vuonna 2012, mutta eivät enää 2014. Tutkimusotos koostui niistä sosiaalityöntekijöistä, jotka olivat vastanneet vuonna 2014 Kunta10-kyselyyn ja vuonna 2015 sosiaalityöntekijöiden lisäkyselyyn. Aineisto sisälsi 529 osallistujaa, joilta ei puuttunut arvoja mistään analyyseissä käytetyistä muuttujista. Työuupumusta aineistossa mitattiin ammatillisen elämänlaadun osana. Analyyseissä käytettiin kovariaatteina sukupuolen ja iän lisäksi palvelussuhteen luonnetta, työpaikan sijaintia, koettua terveydentilaa, kohtelun oikeudenmukaisuutta sekä sosiaalityön kuormitustekijöitä. Lisäanalyysina tarkasteltiin vaihtuvuuden yhteyttä toiseen ammatillisen elämänlaadun osa-alueeseen, myötätuntotyytyväisyyteen.
Työyhteisössä tapahtuneen vaihtuvuuden ja työuupumuksen välistä yhteyttä tarkasteltiin logistisen regressioanalyysin avulla. Kun malliin sisällytettiin kaikki kovariaatit, vaihtuvuuden kasvaessa työyhteisössä 10 % nousi työntekijöiden riski kokea työuupumusta 35 %. Vaihtuvuus ei ollut yhteydessä myötätuntotyytyväisyyteen.
Työuupumuksen on jo aiemmin havaittu johtavan lisääntyneeseen halukkuuteen vaihtaa työpaikkaa ja sitä kautta korkeampaan vaihtuvuuteen työyhteisöissä. Tämän tutkimuksen perusteella toisaalta myös vaihtuvuus lisää jäljelle jääneiden työntekijöiden kokemaa työuupumusta. Näiden havaintojen pohjalta tulisi tulevaisuudessa selvittää, vallitseeko vaihtuvuuden ja työuupumuksen välillä toisiaan ruokkiva kehämäinen suhde. Tämän tiedon pohjalta voitaisiin kehittää uusia interventioita kehän katkaisemiseksi erityisesti vaihtuvuuden kannalta haavoittuvilla aloilla.