Perheenyhdistämispolitiikka eduskunnassa – vierauden rajanvetoja täysistuntopuheissa 2009–2016
Viljanen, Virva (2017-06-08)
Perheenyhdistämispolitiikka eduskunnassa – vierauden rajanvetoja täysistuntopuheissa 2009–2016
(08.06.2017)
Turun yliopisto
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201706087072
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201706087072
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkielmassa analysoidaan, miten kansanedustajien puheissa esiintyvät diskurssit kuvaavat perheenyhdistämiseen perustuvaa maahanmuuttoa ilmiönä ja miten puheet suhteutuvat tehtyyn perheenyhdistämispolitiikkaan Suomessa.
Aineisto koostuu eduskunnan täysistuntopuheenvuorot vuosilta 2009–2016 koskien ulkomaalaislain muutosesityksiä, jotka ovat keskeisesti tarkentaneet ja kiristäneet perhesiteeseen perustuvan maahanmuuton edellytyksiä ajanjaksolla. Tutkielmalle teoreettisen viitekehyksen antaa sosiaalisen konstruktionismin suuntaukseen sijoittuva kriittinen diskurssianalyysi.
Kansanedustajien perheenyhdistämistä koskevista puheissa korostuvat kansallinen etu ja Suomen asema Euroopan unionissa maahanmuuttopoliittisissa kysymyksissä. Toisaalta kansanedustajat tuovat esille Suomen velvollisuutta tarjota kansainvälistä suojelua turvapaikanhakijoille perheineen erotuksena kiristäviin lakiesityksiin. Hallitus–oppositio -jako näyttäytyy keskeisimpänä selittävänä tekijänä puolueiden linjaeroille aineistossa.
Suomalaiseen yhteiskuntaan hyväksyttävän perheen mallina esitetään rajattu ydinperhe, johon kuuluvat vanhemmat ja alaikäiset, biologiset lapset. Tutkielma esittää, kuinka perheenyhdistämispolitiikassa on kyse rajanvedoista suomalaiseen yhteiskuntaan hyväksyttyjen perheiden ja poissuljettujen välillä.
Aineisto koostuu eduskunnan täysistuntopuheenvuorot vuosilta 2009–2016 koskien ulkomaalaislain muutosesityksiä, jotka ovat keskeisesti tarkentaneet ja kiristäneet perhesiteeseen perustuvan maahanmuuton edellytyksiä ajanjaksolla. Tutkielmalle teoreettisen viitekehyksen antaa sosiaalisen konstruktionismin suuntaukseen sijoittuva kriittinen diskurssianalyysi.
Kansanedustajien perheenyhdistämistä koskevista puheissa korostuvat kansallinen etu ja Suomen asema Euroopan unionissa maahanmuuttopoliittisissa kysymyksissä. Toisaalta kansanedustajat tuovat esille Suomen velvollisuutta tarjota kansainvälistä suojelua turvapaikanhakijoille perheineen erotuksena kiristäviin lakiesityksiin. Hallitus–oppositio -jako näyttäytyy keskeisimpänä selittävänä tekijänä puolueiden linjaeroille aineistossa.
Suomalaiseen yhteiskuntaan hyväksyttävän perheen mallina esitetään rajattu ydinperhe, johon kuuluvat vanhemmat ja alaikäiset, biologiset lapset. Tutkielma esittää, kuinka perheenyhdistämispolitiikassa on kyse rajanvedoista suomalaiseen yhteiskuntaan hyväksyttyjen perheiden ja poissuljettujen välillä.