Itämeren lentoturvallisuus Suomen ulko- ja turvallisuus-poliittisessa diskurssissa – Venäjän pimeisiin lentoihin liittyvän keskustelun turvallistamisteoreettinen tarkastelu
Hyvätti, Aleksi (2017-06-12)
Itämeren lentoturvallisuus Suomen ulko- ja turvallisuus-poliittisessa diskurssissa – Venäjän pimeisiin lentoihin liittyvän keskustelun turvallistamisteoreettinen tarkastelu
Hyvätti, Aleksi
(12.06.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tämä tutkielma analysoi Venäjän Itämerellä suorittamia pimeitä sotilaslentoja koskevaa ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua Suomessa 2014 ja 2017 välisenä aikana. Erityisesti tutkielma keskittyy analysoimaan Suomen poliittisen johdon roolia aiheen turvallisuusuhkana esittämisen ja kokemisen kannalta. Tutkielma pyrkiikin vastaamaan kysymykseen: Turvallistiko Suomen poliittinen johto Venäjän pimeät lennot Itämerellä?
Venäjän pimeät lennot ovat herättäneet poliittista huolta Itämeren valtioissa Krimin kriisin jälkeisenä aikana. Kansainvälisessä ilmatilassa lentävät valtion ilma-alukset saattavat olla ongelmallisia siviili-ilmailun turvallisuuden kannalta ja aiheuttaa uhkaavia kokemuksia valtiollisen turvallisuuden näkökulmasta. Sotilaskoneet voivat kuitenkin lentää tunnistamattomina ja koordinoimattomina, kunhan huolehtivat siviililiikenteen turvallisuudesta asianmukaisesti eivätkä lennä vieraan valtion ilmatilaan luvatta.
Tutkielman analyysi keskittyy poliittisen johdon lausuntojen lisäksi toissijaisesti myös niiden aiheuttamiin reaktioihin tarkastelemalla valtamedian uutisointia aiheesta, sekä suhteuttamalla kokemukset aihepiirin historiallisen diskurssin ja kansallisen identiteetin raameihin. Kontekstin hahmottamiseksi tutkielmassa tarkastellaan Itämeren lentoturvallisuuden osalta muun muassa kansainvälisen yhteistyön rakenteita ilmailussa ja kansainvälistä ilmatilaa koskevia menetelmiä. Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen diskurssin osalta taas pureudutaan tarkemmin muun muassa historiallisiin kokemuksiin, turvallisuusympäristön muutoksiin sekä nykypäivän rakenteisiin ja näkemyksiin.
Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu turvallistamisteorian varaan. Metodologiset menetelmät muodostuvat kriittisen diskurssianalyysin viitoittamina, ottaen huomioon teoreettisen viitekehyksen asettamat vaatimukset aineiston käsittelylle. Analyysin jaottelu on toteutettu Thierry Balzacqin analyysitasojen mukaisesti. Turvallistamisen tason määrittelyyn taas otetaan tukea Olaf Corryn kehittämän riskifikaation käsitteestä.
Tarkastellun aineiston perusteella ei voida todeta Suomen poliittisen johdon olleen ainoa toimija turvallistamisen teossa. Toimijoiden roolit ja teot ovat olleet monisyisiä, kun keskustelu on kasvanut kansainväliselle tasolle, ja niin Venäjän reaktiot kuin median näkemykset ovat hämmentäneet yleisön turvallisuuskokemusta. Turvallistamisen ei välttämättä voida todeta edes absoluuttisesti tapahtuneen, mutta riskifikaation kriteerit täyttyvät poliittisen johdon käyttämässä turvallisuussanastossa.
Johtopäätöksenä voidaan todeta Venäjän pimeiden lentojen aiheuttaneen yleisölle kokemuksen turvallisuusuhkasta niin lentoliikenteen turvallisuuden kuin valtiollisen koskemattomuuden kannalta. Suomessa poliittinen johto on kuitenkin lähestynyt aihetta enemmän riskienhallinnan kuin turvallistamisen näkökulmasta.
Venäjän pimeät lennot ovat herättäneet poliittista huolta Itämeren valtioissa Krimin kriisin jälkeisenä aikana. Kansainvälisessä ilmatilassa lentävät valtion ilma-alukset saattavat olla ongelmallisia siviili-ilmailun turvallisuuden kannalta ja aiheuttaa uhkaavia kokemuksia valtiollisen turvallisuuden näkökulmasta. Sotilaskoneet voivat kuitenkin lentää tunnistamattomina ja koordinoimattomina, kunhan huolehtivat siviililiikenteen turvallisuudesta asianmukaisesti eivätkä lennä vieraan valtion ilmatilaan luvatta.
Tutkielman analyysi keskittyy poliittisen johdon lausuntojen lisäksi toissijaisesti myös niiden aiheuttamiin reaktioihin tarkastelemalla valtamedian uutisointia aiheesta, sekä suhteuttamalla kokemukset aihepiirin historiallisen diskurssin ja kansallisen identiteetin raameihin. Kontekstin hahmottamiseksi tutkielmassa tarkastellaan Itämeren lentoturvallisuuden osalta muun muassa kansainvälisen yhteistyön rakenteita ilmailussa ja kansainvälistä ilmatilaa koskevia menetelmiä. Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen diskurssin osalta taas pureudutaan tarkemmin muun muassa historiallisiin kokemuksiin, turvallisuusympäristön muutoksiin sekä nykypäivän rakenteisiin ja näkemyksiin.
Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu turvallistamisteorian varaan. Metodologiset menetelmät muodostuvat kriittisen diskurssianalyysin viitoittamina, ottaen huomioon teoreettisen viitekehyksen asettamat vaatimukset aineiston käsittelylle. Analyysin jaottelu on toteutettu Thierry Balzacqin analyysitasojen mukaisesti. Turvallistamisen tason määrittelyyn taas otetaan tukea Olaf Corryn kehittämän riskifikaation käsitteestä.
Tarkastellun aineiston perusteella ei voida todeta Suomen poliittisen johdon olleen ainoa toimija turvallistamisen teossa. Toimijoiden roolit ja teot ovat olleet monisyisiä, kun keskustelu on kasvanut kansainväliselle tasolle, ja niin Venäjän reaktiot kuin median näkemykset ovat hämmentäneet yleisön turvallisuuskokemusta. Turvallistamisen ei välttämättä voida todeta edes absoluuttisesti tapahtuneen, mutta riskifikaation kriteerit täyttyvät poliittisen johdon käyttämässä turvallisuussanastossa.
Johtopäätöksenä voidaan todeta Venäjän pimeiden lentojen aiheuttaneen yleisölle kokemuksen turvallisuusuhkasta niin lentoliikenteen turvallisuuden kuin valtiollisen koskemattomuuden kannalta. Suomessa poliittinen johto on kuitenkin lähestynyt aihetta enemmän riskienhallinnan kuin turvallistamisen näkökulmasta.