”Älä ole punk jos olet niin tyhmä, että teet kaiken niin kuin tekee ryhmä” Identiteetin rakentaminen suomalaisissa punk-fanzineissa 1978–1980.
Pekkarinen, Akseli (2017-06-12)
”Älä ole punk jos olet niin tyhmä, että teet kaiken niin kuin tekee ryhmä” Identiteetin rakentaminen suomalaisissa punk-fanzineissa 1978–1980.
Pekkarinen, Akseli
(12.06.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkimukseni käsittelee suomalaisten punkkarien identiteetin rakentamista heidän omakustannelehdissään 1970-luvun lopulla. Aineistona tutkimuksessa on käytetty yhdeksää eri lehteä, joiden kautta aineistoa lähestyttiin saturaation näkökulmasta. Saturaation toteuduttua lehtien lisääminen tutkimuksen aineistoon lopetettiin, mikä rajaa aineiston.
Työn metodologisena pohjana on diskurssianalyysi. Punkin ja punkkarien luonnetta koskevien kommenttien sisältämien toistuvien ilmaisujen tarkastelu tuo esille identiteetin, eli sen millainen oli hyvä oikea punkkari ja millainen taas ei. Tämä on osa performatiivista identiteettikäsitystä, sillä punkkarit tuottivat fanzineissa identiteettiään kirjoittamalla tekstejä muiden luettavaksi.
Identiteetin rakentaminen jakautuu tutkimuksessa kolmeen osaan: lehtien tekemiseen, musiikkiin ja taiteeseen sekä ihmisiin ja yhteiskuntaan. Kunkin osa-alueen identiteetin rakentaminen sisältää yhtenäisiä piirteitä, mutta tuo samalla jotain muista poikkeavaa punk-identiteettiin. Kyseessä olivat kuitenkin erilaiset osat identiteetistä, ja esimerkiksi muusikolle ja lehdentekijälle oli olemassa eri standardit.
Omaa tekemistään kirjoittajat oikeuttivat haukkumalla lehtensä, mikä käänsi huonouden positiiviseksi ominaisuudeksi. Hilseen auktoriteettiasemaa haastettiin, koska auktoriteetit nähtiin pahoina piirteinä. Haastamisen keinona käytettiin vitsailua Hilseen ja päätoimittaja Miettisen kustannuksella. Kaupalliset lehdet nähtiin huonoina, jopa siinä määrin, että niiden ei koettu olevan todella lehtiä. Huonous ei aina ollutkaan punkkareille puhtaasti positiivinen asia.
Musiikiltaan punkkarit vaativat rajuutta. Kyseinen elementti näyttäytyi musiikin energisyytenä ja sitoutui fyysiseen toimintaan kuten soittamiseen käytettyyn lihasvoimaan. Samaan aikaan punkkarit kokivat musiikillisen uudistumisen hyvin tärkeänä, minkä takia artistin tai yhtyeen ei sopinut tehdä samanlaista musiikkia kuin joku toinen tai itse oli tehnyt aiemmin. Kolmanneksi oli tärkeää olla aito ja rehellinen, minkä vastakohdaksi punkkarit asettivat taiteen käsitteen.
Punkkarien suhde valtiovaltaan kiteytyi vaatimukseen olla vapaa ohjauksesta ja tehdä mitä haluaa. Taloudellinen järjestelmä taas näyttäytyi ankeana ja siten epätoivottavana. Ihmisryhmistä esille nousi teddyt eli 50-luvun rockia kuunnelleet nuoret. Nämä nuoret näyttäytyivät punkkareille tyhminä, ja heistä tuli kirjoituksissa punkkarien henkiset vastustajat.
Työn metodologisena pohjana on diskurssianalyysi. Punkin ja punkkarien luonnetta koskevien kommenttien sisältämien toistuvien ilmaisujen tarkastelu tuo esille identiteetin, eli sen millainen oli hyvä oikea punkkari ja millainen taas ei. Tämä on osa performatiivista identiteettikäsitystä, sillä punkkarit tuottivat fanzineissa identiteettiään kirjoittamalla tekstejä muiden luettavaksi.
Identiteetin rakentaminen jakautuu tutkimuksessa kolmeen osaan: lehtien tekemiseen, musiikkiin ja taiteeseen sekä ihmisiin ja yhteiskuntaan. Kunkin osa-alueen identiteetin rakentaminen sisältää yhtenäisiä piirteitä, mutta tuo samalla jotain muista poikkeavaa punk-identiteettiin. Kyseessä olivat kuitenkin erilaiset osat identiteetistä, ja esimerkiksi muusikolle ja lehdentekijälle oli olemassa eri standardit.
Omaa tekemistään kirjoittajat oikeuttivat haukkumalla lehtensä, mikä käänsi huonouden positiiviseksi ominaisuudeksi. Hilseen auktoriteettiasemaa haastettiin, koska auktoriteetit nähtiin pahoina piirteinä. Haastamisen keinona käytettiin vitsailua Hilseen ja päätoimittaja Miettisen kustannuksella. Kaupalliset lehdet nähtiin huonoina, jopa siinä määrin, että niiden ei koettu olevan todella lehtiä. Huonous ei aina ollutkaan punkkareille puhtaasti positiivinen asia.
Musiikiltaan punkkarit vaativat rajuutta. Kyseinen elementti näyttäytyi musiikin energisyytenä ja sitoutui fyysiseen toimintaan kuten soittamiseen käytettyyn lihasvoimaan. Samaan aikaan punkkarit kokivat musiikillisen uudistumisen hyvin tärkeänä, minkä takia artistin tai yhtyeen ei sopinut tehdä samanlaista musiikkia kuin joku toinen tai itse oli tehnyt aiemmin. Kolmanneksi oli tärkeää olla aito ja rehellinen, minkä vastakohdaksi punkkarit asettivat taiteen käsitteen.
Punkkarien suhde valtiovaltaan kiteytyi vaatimukseen olla vapaa ohjauksesta ja tehdä mitä haluaa. Taloudellinen järjestelmä taas näyttäytyi ankeana ja siten epätoivottavana. Ihmisryhmistä esille nousi teddyt eli 50-luvun rockia kuunnelleet nuoret. Nämä nuoret näyttäytyivät punkkareille tyhminä, ja heistä tuli kirjoituksissa punkkarien henkiset vastustajat.